Kohdatessaan
uskottomien hyökkäykset Islaamia vastaan, jotkut muslimit kääntyvät puolustamaan
sisäisen tappion tuntemana aivan kuin he yrittäisivät näyttää, että
islaamilaisilla arvoille ei ole eroa länsimaisiin verrattuna. Jos heille
kerrotaan, että Islaamilainen poliittinen järjestelmä on diktatorinen, he
vastaavat siihen yrittäen näyttää sen demokraattisena. Jos heille kerrotaan,
että Islaamia on levitetty Jihaadilla, he vastaavat, että muslimit taistelivat
ainoastaan puolustaakseen itseään kun heitä vastaan hyökättiin. Jos heille
kerrotaan, että naisen asemassa Islaamissa on ongelma. he yrittävät todistaa,
että Islaam sallii moniavioisuuden vain tietyin edellytyksin, joita monet miehet
eivät täytä ja näin ollen he päättelevät että se ei ole todellisuudessa
sallittua! Sellaiset anteeksipyytelevät käytökset olisi jätettävä taakseen.
Islaam on tapa, jonka Allaah on antanut meille, sitä ei voi laittaa samalla
tasolle kuin muut ihmisen tekemät ideologiat tai korruptoituneet ilmoitukset.
Muslimeilla tulisi olla tarpeeksi luottamusta itseensä mennäkseen hyökkäykseen,
kuin pysyä puolustuslinjoilla kuin syytetty henkilö. Kun Quraishilaiset
syyttivät muslimeja pyhitettyjen kuukausien rikkomisesta tapauksessa, jossa
muslimiprikaati taisteli Abdullah bin Jahsh'ia ja uskottomia vastaan. Allaah
subhanahu wa ta'ala ilmoitti:
He kysyvät sinulta, Muhammed, onko taisteltava rauhoitetun kuukauden
aikana. Sano: »Taisteleminen sen aikana on raskas synti; mutta käännyttäminen
Jumalan tieltä, Jumalan kieltäminen, Rauhoitetun temppelin häpäiseminen ja
kävijöiden ajaminen pois sieltä on vielä pahempaa Jumalan silmissä. Sillä
pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha.» He eivät lakkaa sotimasta
teitä vastaan, ennen kuin ovat saaneet, mikäli voivat, teidät luopumaan
uskonnostanne. Mutta niiden teot, jotka luopuvat uskonnostaan ja kuolevat
uskottomuudessaan, tulevat olemaan turhia sekä tässä että tulevassa elämässä,
heistä tulee Tulen asukkaita ja he pysyvät siinä iankaikkisesti. (Qur'an
2:217)
Tämä on miten Quraan väittelee uskottomien kanssa.
Quraan alkaa hyökäten heidän suurinta rikostaan vastaan: heidän epäuskoaan
Allaahiin ja heidän kumppaneiden liittämistä Häneen. Kenenkään ei pitäisi
esittää väärää selitystä uskonnostamme miellyttääkseen vääräuskoista.
Jotkut muslimit yrittävät piilottaa heidän Islaamilaisen henkilöllisyyden
pelätessään, että heidät leimataan "fundamentalisteiksi". Miehet ajavat partansa
ja naiset yrittävät saada hijabinsa näyttämään kuin viime syksyn muodilta. Jos
heille tarjotaan ruokaa tai juoma, mikä on haraam, he sanovat, että ovat täynnä
tällä hetkellä tai he sanovat, että eivät tykkää nimenomaisesta ruoasta. Vain
harvat sanovat, että he eivät voi syödä sitä, koska se on laitonta Islaamissa.
Tämä ei ole tapa, jolla Profeetan (saws) seuralaiset käyttäytyivät. Kun
seuralaiset hyväksyivät Islaamin, he tulivat ylpeiksi siitä ja tunsivat, että
kaikki muut ajatusmallit ja elämäntavat olivat alempiarvoisia siihen verrattuna
mitä heille oli ilmoitettu seitsemän taivaan yläpuolelta.
Taistelussa muslimien ja persialaisten kanssa, Rostomi, persialaisten
armeijan johtaja pyysi neuvottelua muslimien kanssa. Sa'd ibn Abi Waqqas,
muslimien johtaja taistelussa, lähetti ryhmän seuralaisia, joiden joukossa oli
Rabi'a bin Amir. Persialaisten johtaja valmisti mahtavan vastaanoton tehdäkseen
vaikutuksen noihin "beduiineihin" ja heikentääkseen heidän asemaansa.
Persialainen pyysi Rabi'ania tulemaan sisään ilman hänen aseitaan. Hän
kieltäytyi ja meni sisään hänen aseineen ja hevosensa kanssa ja hän sitoi
hevosensa Rostomin viereen. Rostom kysyi: "Mikä tuo sinut?" Rabi'a sanoi,
"Allaah on lähettänyt meidät käännyttämään ihmiset ihmisten palvonnasta Allaahin
palvontaan ja tämän elämän rajoittuneisuudesta sen laajuuteen ja uskontojen
sorrosta Islaamin oikeuteen. Allaah on lähettänyt meille Hänen luoduilleen Hänen
uskontonsa. Kuka hyvänsä hyväksyy sen, me hyväksymme sen häneltä ja kuka tahansa
kieltäytyy, me taistelemme häntä vastaan kunnes me saamme Allaahin Lupauksen."
"Ja mikä on Hänen Lupauksensa?" kysyi Rostom. "Paratiisi niille, jotka kuolivat
ja voitto niille, jotka selvisivät" vastasi Rabi'a. Roston sanoi, "Voitko
viivyttää tätä asiaa, kunnes me ajattelemme sitä." Rabi'a vastasi: "Kyllä.
Kuinka monta päivää tarvitsette yhden vai kaksi?" Rostom sanoi, " Enemmän.
Kunnes minä kirjoitan kansalleni." Rabi'a sanoi: " Me emme voi. Meidän Profeetta
ei antanut meille valtuuksia viivyttää meidän
vihollisia enempää kuin kolme päivää. Joten päätä."
Tämä seuralainen tuli yhteiskunnasta, joka oli materiaalisesti kaukana
Persian valtakunnasta. Siitä huolimatta hänessä oli itsessään Totuuden siemen ja
hurskaus, mikä ei sallinut hänen hämmentyä tai vaikuttua uskottomia ympäröivästä
loistosta. Sivistys alkaa oikeasta tuntemuksesta ja uskosta. Materiaaliset
puolet sivistyksessä tulevat myöhemmin kylkiäisinä. Toisaalta, uskottomalle, ei
ole väliä kuinka materiaalisesti edistynyt hän voi olla, hän on sivistymätön
henkilö ja kanta hänen sielussaan bakteereja hänen omaksi tuhokseen. Tämä on
syy, miksi sinun tulisi olla ylpeä uskonnostasi. Tämä on syy, miksi sinun tulisi
olla ylpeä Islaamista.
