Profeetan (saws) vaimot Ahmed Thomson Suom. Khadija Sawda bint Zam´a Sawda bint Zam´a, olkoon Allaah häneen tyytyväinen, oli ollut ensimmäinen nainet joka muutti Abyssiniaan Allaahin tiellä. Hänen aviomiehensä oli kuollut ja hän oli nyt asunut vanhan isänsä luona. Hän oli keski-ikäinen, hieman pyöreähkö, iloinen, hyväntahtoinen, juuri oikea henkilö pitämään huolta Profeetan taloudesta ja perheestä. Joten Muhammed antoi luvan Khawlalle puhua Sayyiduna Abu Bakrille ja Sawdalle aiheesta. Khawla meni suoraan Sawdan luo ja sanoi, “Haluaisitko, että Allaah antaisi sinulle suuren siunauksen, Sawda?” Sawda kysyi, “Ja mikä se on Khawla?” Hän sanoi, “Allaahin Lähettiläs on lähettänyt minut luoksesi avioliitto ehdotuksen kanssa!” Sawda yritti hillitä itsensä huolimatta hänen täydellisestä hämmästymisestä ja sitten vastasi vapisevalla äänellä, “Minä pitäisin siitä! Mene isäni luokse ja kerro hänelle tämä.” Khawla meni Zam´an, jykevän vanhan miehen luo, ja tervehti häntä ja sanoi sitten, “Muhammed `Abdullahin poika, `Abdu ´l-Muttalibin poika on lähettänyt minut kysymään Sawdaa avioliittoon.” Vanha mies huudahti, “Jalo avioliitto. Mitä hän sanoo?” Khawla vastasi, “Hän pitäisi siitä.” Hän käski häntä kutsumaan häntä. Kun hän tuli, hän sanoi, “Sawda, tämä nainen väittää että Muhammed ´Abdullahin poika `Abdu ´l-Muttalibin poika on lähettänyt kysymään sinua avioliittoon. Se on jalo avioliitto. Haluatko mennä naimisiin hänen kanssaan?” Hän hyväksyi, tuntien, että se oli suuri kunnia. Sawda meni asumaan Muhammedin taloon ja välittömästi otti hoitoonsa hänen tyttärensä ja taloutensa, sillä aikaa kun Aishah bint Abu Bakr kihlautui hänen kanssaan ja pysyi hänen isänsä talossa leikkien nukeilla. Mekassa oli suuri yllätys, että Profeetta valitsi puolisokseen lesken, joka ei ollut nuori eikä kaunis. Profeetta , kuitenkin, muisti koettelemukset jotka hän oli käynyt läpi, kun hän oli muuttanut Abyssiniaan, jättäen hänen talonsa ja omaisuutensa ja ylittänyt erämaan ja sitten meren tuntemattomaan maahan vastoin tahtoaan varjellakseen hänen uskoaan. Seuraavan kahden vuoden aikana, Quraishilaiset lisäsivät heidän julmia pyrkimyksiään tuhotakseen Profeetan ja hänen seuraajansa, huolimatta selvistä merkeistä jotka vahvistivat ilman epäilystä että Muhammed oli todellakin Allaahin Lähettiläs. Ehkä suurin näistä merkeistä tämän ajanjakson aikana oli Profeetan Mi´raj, hänen matkansa yöllä siivellisellä Buraq -nimisellä hevosella läpi taivaiden Al-Aqsa Moskeijaan Jerusalemiin, missä hän johti kaikkia aikaisemmin eläneitä Profeettoja rukouksessa, jota seurasi hänen nousunsa Buraqilla, Gabriel mukanaan läpi seitsemän taivaan ja sitten ohi luodun maailman, Allaahin seuraan - missä hänelle annettiin viisi rukousta, mitä hänen kaikki todelliset seuraajansa ovat tehneet siitä asti. Kun hän kuvaili tämä ihmeellisen matkan Mekan ihmisille, he vain nauroivat, vaikka hän kuvasi tarkasti Al-Aqsa Moskeijan heille (ja he tiesivät, että hän ei ollut koskaan käynyt siellä ennen) ja vaikka hän kuvaili paikan missä hän oli pysähtynyt juomaan matkalla Jerusalemiin, ja vaikka hän kertoi heille, kuinka matkalla hän on oli kertonut eräälle miehelle, missä hänen kadonnut kamelinsa oli ja vaikka hän kertoi heille, että hän oli nähnyt karavaanin, mistä kukaan ei tiennyt, lähestymässä Mekkaa ja sen saapuisi myöhemmin sinä päivänä. Vaikka Quraishilaiset tiesivät, että Profeetan kuvaus Al-Aqsa Moskeijasta oli täysin paikkaansa pitävä, ja vaikka he lopulta näkivät karavaanin saapuvan ja tapasivat miehen jota hän oli auttanut, ja näkivät paikan, jossa hän oli pysähtynyt juomaan, he silti kieltäytyivät uskomasta häneen. Vain Sayyiduna Abu Bakr, hänen läheisin seuralainen ja tuleva appiukko, hyväksyi Profeetan selvityksen hänen ihmeellisestä matkastaan välittömästi: “Jos hän on sanonut tämän,” hän sanoi, kun jotkut ivalliset Mekkalaiset ensin kertoivat hänelle uutiset, “silloin se on totta!” Quraishilaisten vihollisuuksien kasvaessa (ja sillä välin kun A´isha oli vielä pieni tyttö), Allaah valmisti tulevaisuuden suunnan kasvavalle Muslimi yhteiskunnalle paikkaan nimeltä Yathrib. Eräänä vuonna pyhiinvaelluksen aikana Mekassa, kaksitoista miestä Yathribista, pienestä kaupungista kaksisataa mailia Mekasta pohjoiseen, salaisesti liitoutuivat Profeetan kanssa, vannoen etteivät palvoisi muita jumalia kuin Allaahia, eivätkä varastaisi, eivät kertoisi valheita, eivät tekisi aviorikosta, eivätkä tappaisi lapsiaan, eivätkä olisi tottelemattomia Profeetalle . He palasivat Yathribiin, Mus´ab ibn `Urayr nimisen Muslimin kanssa, kuka opetti heille kaikki mitä hän oli oppinut Profeetalta. Sen tuloksena, Muslimien määrä Medinassa alkoi kasvaa, ja kun pyhiinvaelluksen aika tuli uudestaan, tällä kertaa 75 ihmistä Yathribista - kolme heistä oli naisia: Umm Salaym, Nusayba bint Ka´b ja Asma´ bint ´Amr - vannoivat liittoa Mekassa Profeetta Muhammedille , tänä aikana myös vannoen, että he puolustaisivat ja suojelisivat häntä, vaikka kuoleman kuollen, jos tarvitsisi. Tämän jälkeen, Profeetta antoi hänen seuraajilleen luvan muuttaa Yathribiin, ja hitaasti mutta varmasti, kaksin ja kolmin, Muslimit alkoivat lähteä Mekasta. Quraishilaisten johtajat tajusivat mitä oli tapahtumassa, ja päättivät tappaa Profeetan, ennen kuin hänellä olisi tilaisuus liittyä heihin. Kuitenkin, Allaah suojeli Profeettaa, ja juuri sitä aamua edeltävänä iltana jona he olivat suunnitelleet tappavansa hänet, Profeetta Muhammed ja Abu Bakr pakenivat Mekasta ja piiloutuivat Thawr -nimiseen luolaan, joka oli Mekan eteläpuolella. Kaikki tietävät, mitä tapahtui kun ihmiset, jotka olivat jahtaamassa heitä tulivat luolalle. He löysivät villin kyyhkysen pesän puussa, joka peitti luolan suun, jota vastapäätä hämähäkki oli kutonut sen verkkonsa. Kuka tahansa, joka olisi mennyt sisään luolaan olisi säikäyttänyt kyyhkysen ja rikkonut hämähäkin verkon, he ajattelivat, joten eivät vaivautuneet katsomaan sen sisälle. Heidän vainoajansa olivat niin lähellä että, jos joku heistä olisi vilkaissut alas jalkoihinsa, hän olisi löytänyt heidät. Allaahin päätöksestä, Profeetta Muhammed ja Sayyiduna Abu Bakr olivat turvassa! Kun Quraishilaiset olivat luopuneet etsinnästä, Profeetta Muhammed ja Abu Bakr kiersivät Mekan ympäri ja ratsastivat pohjoiseen päin. Vain yksi mies, taistelija nimeltä Suraqa ibn Ju´sham, oletti heidän sijaintinsa ja lähti kiivaaseen ajojahdin, janoten palkkiota jonka Quraishilaiset olivat luvanneet sille, joka vangitsisi kaksi miestä heille. Heti kun hän oli ampuma-etäisyydellä matkalaisista, hänen hevosensa yllättäen alkoi vajota hiekkaan ja ymmärtäen että jos hän ei palaisi takaisin, silloin erämaa yksinkertaisesti nielaisisi niin hänet kuin hänen ratsunsa, hän luopui ajojahdistaan ja pyysi heitä antamaan hänelle anteeksi ja palasi kotiin. Pitkän ja rankan matkan jälkeen, Profeetta Muhammed ja Abu Bakr saapuivat Yathribiin keskelle mahtavan riemun näkymää. Heidän aikansa Mekassa oli juuri tullut loppuunsa ja heidän aikansa Medinassa oli juuri alkanut - Medina on nimi, minä oli nyt annettu Yathribille, Medina al-Munawarra, mikä tarkoittaa “valaistu kaupunki”, kaupunki, mikä oli valaistu Profeetta Muhammedin ja hänen perheensä ja hänen Seuralaistensa valolla, olkoon Allaahin siunaukset ja rauha hänen ja heidän kaikkien yllä. Profeetta Muhammedin ja Sayyiduna Abu Bakrin matkaa on yleensä kutsuttu hijraksi, ja tästä ajasta alkaa Muslimien ajanlasku, sillä hijran jälkeen Muslimien yhteisö kasvoi nopeasti ja kukki ja tuotti hedelmää. Kun hän oli vanhempi, Profeetta oli huolissaan, että Sawsa voisi olla hermostunut joutuessaan kilpailemaan niin monen nuoremman vaimon kanssa, ja tarjosi hänelle avioeroa. Hän sanoi, että hän antaisi yönsä A`ishalle, keneen hän oli hyvin mieltynyt, koska hän vain halusi olla hänen vaimonsa Ylösnousun Päivän. Hän eli `Umar ibn al-Khattabin ajan loppuun asti ja A´isha oli hänelle aina hyvin läheinen.