“Hän on nuori mies, joka on sopiva kohtaamaan aikuisia miehiä; hänen mielensä on tiedusteleva ja hänen luontonsa tarkkanäköinen.”
Umar ibn al-Khattab

Tämä ansioitunut Seuralainen, Abdullah ibn Abbas oli mies, joka saavutti hyvän maineen kaikin mahdollisin tavoin. Vaikka hän oli nuori kun Profeetta Muhammed (saws) eli, hän kuitenkin saavutti kunnian oppia Profeetalta (saws) ja näin hänet lasketaan yhdeksi Seuralaisista. Hän myös nautti kunniasta olla yksi Profeetan (saws) perheestä, jolle hän oli serkku.

Muslimit ovat aina tunteneet hänet “yhteisömme oppineena”, sillä ei ollut yhtäkään islamilaisen tiedon haaraa missä hän ei ollut asiantunteva. Lisäksi hän oli hyvin nöyrä. Hän paastosi päivät ja vietti suuren osan yöstä rukoillen. Hän nousi yöllä ennen auringonnousua kun toiset olivat syvässä, mukavassa unessa ja rukoili Herraltaan anteeksiantoa ja armoa. Hän itki öisin Herransa pelosta kunnes hänen kasvoilleen tuli pysyvät kyynelten jäljet.

Tämä oli Ibn Abbas (ra), Profeetan (saws) yhteisön hurskas oppinut. Hän oli se, joka tiesi eniten Koraanista ja sen tarkoituksesta ja kaikista kykenevin selittämään Koraanin vaikeimpia jakeita.

Abdullah ibn Abbas syntyi kolme vuotta al-Hijran jälken, joten hän oli vain 13-vuotias kun Profeetta (saws) kuoli. Huolimatta hänen nuoruudestaan, hän oli tallentanut muistiinsa 1600 Profeetan (saws) sanomaa, jotka on dokumentoitu al-Bukharin ja Muslimin kokoelmiin.

Kun hän syntyi, hänen äitinsä vei hänet heti Profeetan (saws) luokse. Odottamatta, että hän olisi parantunut koettelemuksistaan tai edes ruokkinut vauvaa, hän vei lapsen serkkunsa luokse siinä toivossa, että Profeetta (saws) sanoisi rukouksen tai siunauksen lapselle. Profeetta (saws) jonka suusta Jumalallinen ilmestys tuli, hieroi lapsen suuta syljellään. Näin Abdullah ibn Abbas aloitti elämänsä Profeetan (saws) siunauksella, sillä ei vain Profeetan sylki kulkeutunut hänen suuhunsa vaan myöskin Profeetan (saws) viisaus ja hurskaus.

Kun Abdullah ibn Abbas oli kuusivuotias, hänestä oli tullut Profeetan (saws) alituinen seuralainen. Hän kantoi hänelle vettä rukouspesua varten ja seisoi hänen takanaan rukouksessa. Niin kuin kuu kiertää aurinkoa Abdullah kulki Profeetan (saws) jäljessä ollen hänen mukanaan jopa silloin kun hän matkusti.

Abdullah ibn Abbas ei tehnyt tätä sokeasti vaan hänen mielensä muistutti nykyaikaista tietokonetta; hän oppi, analysoi ja muisti kaikki Profeetan (saws) sanat ja teot. Klassinen islamilainen kirjallisuus kertoo paljon Ibn Abbasin elämästä hänen omin sanoin.

Ibn Abbas kertoi, että kun Profeetta (saws) tahtoi suorittaa rukouspesun ja kun hän toi hänelle vettä sitä varten, Profeetta (saws) oli ilahtunut lapsen nopeudesta. Kerran Profeetta (saws) nousi rukoillakseen ja osoitti Abdullahille, että hän voisi seisoa hänen rinnalla rukouksessa. Abdullah epäröi ja jäikin rukoilemaan Profeetan (saws) taakse. Kun Profeetta (saws) lopetti rukouksensa hän asettui makaamaan sinne missä Abdullah istui ja kysyi: “Miksi sinä et seisonut vierelläni, Abdullah?”
“Sinä olet liian arvovaltainen ja tärkeä, ja minä en ole sen arvoinen, että voisin rukoilla vierelläsi.”
Profeetta (saws) nosti kätensä rukoukseen ja sanoi, “Oi Allaah! Suo hänelle viisautta!” Allaah (swt) vastasi Profeetan (saws) rukoukseen ja soi tälle lapselle viisautta kaikkien Hashimin klaanilaisten oppineiden yli. Tässä on hyvin tunnettu tarina kuinka Abdullah ibn Abbas käytti viisauttaan ja oppineisuuttaan riidan katkaisemiseksi ja se kuuluu näin:

Abdullah ibn Abbas ja Khawarij

Kun jotkut Ali bin Abi Talibin (olkoon Allaah häneen tyytyväinen). Hän oli Profeetan (saws) serkku, hän kasvoi Profeetan (saws) taloudessa ja oli ensimmäinen mies, joka uskoi häneen (saws). Hän avioitui Profeetan tyttären Fatiman (ra) kanssa ja hän oli muslimien neljäs kalifi. Seuralaiset pettivät hänet jättämällä hänet, kun hänelle oli kiista Muawiyan kanssa. Abdullah ibn Abbas puuttui asiaan. Hän meni kalifi Alin luokse ja sanoi, “Uskollisten johtaja, salli minun mennä heidän luokseen ja puhua heidän kanssaan.”

“Pelkään, että he satuttavat sinua”, sanoi Ali.
“Minusta tuntuu että ei, jos Allaah niin tahtoo”, vastasi Ibn Abbas. Kun Ibn Abbas meni ja näki Khawarijien joukon, hän huomasi, että he ovat hyvin hurskaita ja Allaahia pelkääviä. He toivottivat hänet tervetulleeksi ja kysyivät minkä tähden hän oli tullut. Kun hän kertoi, että hän halusi jutella heidän kanssaan. Jotkut heistä kieltäytyivät kuuntelemasta, mutta toiset taas olivat halukkaita kuulemaan, mitä sanottavaa hänellä oli.

Ibn Abbas aloitti kysymällä: “Kertokaa minulle miksi olette vihaisia Allaahin Lähettilään serkulle ja vävylle, nuorelle miehelle, joka ensimmäisenä uskoi häneen (saws)?”

“On kolme asiaa, jotka ovat saaneet meidät vihaisiksi”, he sanoivat. “Ensiksi hän salli miesten sopia riidan sopimisesta asiassa, joka pitäisi sopia Quraan´in mukaan. Toiseksi, hän taisteli Muawiyan kanssa eikä ottanut saalista tai sotavankeja. Kolmanneksi hän salli ihmisten olla kutsumatta häntä Uskollisten johtajaksi sen jälkeen kun he olivat antaneet hänelle johtajuuden ja vannoneet uskollisuutta hänelle.”

“Jos annan teille selviä todisteita Pyhästä Quraan´sta, Allaahin kirjasta ja Profeetta Muhammedin (saws) sunnasta, niin lopetatteko riidan?” kysyi Ibn Abbas. He lupasivat ja Ibn Abbas aloitti; “Aloittakaamme teidän väitteestänne, että Ali antoi miehille luvan sopia uskonasian. Itse Allaah sanoo Pyhässä Quraan´ssa: “Oi te jotka uskotte! Älkää tappako riistaa kun olette Ihramin tilassa hajjille tai umralle mentäessä) ja kuka tahansa teistä tekee niin tarkoituksella hänen täytyy korvata virheensä antamalla syömäkelpoinen eläin hyväntekeväisyyteen, samanveroinen, jonka hän tappoi, josta määrää kaksi reilua miestä joukostanne.”Quraan 5:95

Kysyn tieltä Allaahin nimeen; kumpi on etusijalla; että miehet päättävät jäniksen tai viiriäisen hinnasta vai että he päättävät veren vuodattamisen ja riidan lopettamisesta?” “Totta kai verenvuodatuksen lopettaminen ja riidan sopiminen on tärkeämpää”, he vastasivat.
“Oletteko vakuuttuneita?” Ibn Abbas kysyi ja kun he vastasivat myöntävästi hän jatkoi; “Ja mitä tulee saaliin ja sotavankien ottamiseen, olen tyrmistynyt. Ottaisitteko äitinne, Uskovien äidin Aishah vangiksenne ja tekisitte hänestä jalkavaimon niin kuin pakana orjatytöstä? Jos vastaatte kyllä, olette silloin sortuneet jumalanpilkkaan ja jos sanotte että hän ei ole äitinne, olette myös sortuneet jumalanpilkkaan, sillä Allaah sanoo Quraan´ssa; “Profeetalla on enemmän oikeuksia uskovia kohtaan kuin heillä on itseään kohtaan ja hänen (saws) vaimot ovat heidän äitejään.” 33:6.

Joten valitkaa minkä uskotte olevan oikein. Olenko vakuuttanut teidät?” Kun he myönsivät, Ibn Abbas jatkoi: “Ja verratkaa väitettänne siitä, että Ali luopui Uskollisten Johtajan nimityksestä Profeetan (saws) tekoon al-Hudaybiyan aikana. Kun hän saneli aselevon tekstin pakanoille ja käski heidän kirjoittaa Muhammed, Allaahin Lähettiläs, he sanoivat: “Jos me uskoisimme, että sinä olet Allaahin Lähettiläs me emme olisi aloittaneet sotaa sinua vastaan tai estäneet sinua tekemästä pyhiinvaellusta. Me kirjoitamme vain Muhammed ibn Abdullah.”
Siunattu Profeetta (saws) myöntyi heidän toiveeseensa sanomalla: “Minä vannon olevani Allaahin Lähettiläs, vaikka te kaikki kieltäisitte minut.” Olenko vakuuttanut teidät?”

Tämän tapaamisen tuloksena, jossa Abdullah ibn Abbas osoitti viisautensa ja perustelunsa voiman, 20 000 eroa lietsovista (ts. khawarijeista) olivat taas lojaaleja Alille vaikkakin 4 000 itsepäisesti kielsivät totuuden ja olivat järkkymättömiä jatkamaan riitaa.

Abdullahista tuli lukenut oppinut hänen sitkeytensä ja ahkeruutensa johdosta. Kuten olemme jo aikaisemmin huomanneet, hän omisti kaiken aikansa Profeetalta (saws) oppimiseen. Kun Profeetta (saws) jätti tämän maailman hän kiinnitti huomionsa Seuralaisiin koittaen etsiä jokaista tiedon murusta jonka hän vain pystyisi löytämään. hän kuvaili omia ponnistelujaan seuraavasti: “Jos kuulin, että joku Profeetan Seuralaisista tiesi hadithin, menin hänen kotiinsa keskipäivän siestan aikoihin. En koputtanut, vaikka tiesin, että minut laskettaisiin sisään, jos olisin niin tehnyt. Minä tein viitastani tyynyt ja rupesin makaamaan hänen porttinsa eteen. Nukuin helteessä ja tuuli peitti minut heikalla. Syy miksi nöyrryin tällä tavalla oli, että tämä henkilö ymmärtäisi kuinka paljon minä arvostin hänen hallitsemaansa tietoa aj että tämä oli yllyttänyt häntä jakamaan sen kanssani. Ja kun hän tuli ulos ja näki minut näin hän sanoi: “Allaahin Lähettilään serkku! Mikä toi sinut tänne? Jos olisit pyytänyt, olisin tullut luoksesi.” Minä vastasin: “Sinä ansaitset enemmän, että minä tulen luoksesi. Oppineisuutta etsitään, eikä opin tarvitse etsiä oppilaitaan.” Sitten minä kysyin häneltä hadithista.

Aivan kuten Ibn Abbas nöyryi hakiessaan tietoa, hän osoitti myös suurta arvostusta oppineita kohtaan.
Kerran Zayd ibn Thabit halusi mennä jonnekin hevosellaan. Zayd oli ollut se kirjuri jolle Siunattu Profeetta (saws) oli sanellut Quraa´in sanoja. Hän oli myös Medinan laillinen johtava oppinut ja hän oli kaikkein tietävin perinnönjaosta ja perinnöstä. Abdullah ibn Abbas seisoi hänen edessään nöyränä kuin palvelija pidellen Zaydin hevosen satulaa ja ohjaksia, jotta Zayd voisi kiivetä hevosen selkään. Zayd sanoi hänelle: “Jätä tämä homma jollekin muulle, Profeetan serkku.”
“Tämä on se tapa, kuinka meidän tulisi kohdella oppineitamme.” vastasi Abdullah. “Näytä minulle kätesi”, sanoi Zayd. Ja kun Abdullah ojensi kätensä Zayd kumartui ja suuteli hänen kättään sanoen: “ja tämä on se tapa kuinka meidän tulisi kohdella Profeetan perhettä.”

Ibn Abbas jatkoi tiedon etsimistä kunnes hän saavutti tason, joka hämmästytti vanhempia oppineita. Masruq ibn Al-Ajda kuvaili häntä seuraavasti: “Voisin sanoa, että kun katsoin häntä, hän oli komein mies, jonka olen koskaan nähnyt. Sanoisin, että kun hän puhui, hän oli kaikkein kaunopuheisin, jota olin koskaan kuullut ja sanoisin, että kun hän keskusteli jostakin asiasta, hän kuullosti kaikkein oppineimmalta.”

Kun Abdullah ibn Abbas saavutti tason, jota hän tavoitteli, hän alkoi jakamaan tietoa ja hänestä tuli opettaja. Hänen kodistaan tuli muslimien ensimmäinen koulu. Ainoa ero hänen ja nykyajan koulujen välillä oli se, että nykyajan kouluissa on tuhansia professoreja, kun hänen koulussaan oli vain yksi - hän itse. Yksi Ibn Abbasin oppilaista kertoi, että Ibn Abbasin oppineisuuden ihmeissä oli tarpeeksi ylpeyden aihetta koko Quraishin heimolle ja hän kertoi tarpeeksi tarinoita, että jokaiselle heimon jäsenelle olisi ollut jotain uutta kerrottavaa. Tämän saman oppilaan mukaan, eräänä päivänä Ibn Abbasin talolle johti niin suuret jonot ihmisiä, että kukaan ei voinut mennä sen läpi. Oppilas menivät Ibn Abbasin luokse ja kertoivat hänelle ihmisjoukosta joka odotti häntä. Ibn Abbas pyysi oppilastaan tuomaan hänelle vettä ja kun hän oli suorittanut rukouspesunsa hän sanoi oppilaalleen: “Käske kaikkien niiden tulle sisään, joilla on kysymyksiä Quraan´sta ja sen lukemisesta.” Oppilas teki niin kuin häntä oli pyydetty ja ihmiset tulivat ja täyttivät Ibn Abbasin kodin ja pihamaan. Ibn Abbas vastasi heidän kysymyksiinsä ja antoi heille lisää tietoa ja sitten hän sanoi: “Tehkää tilaa veljillenne”, jolloin he poistuivat.

Sitten Ibn Abbas pyysi oppilastaan tuomaan sisään kaikki ne, joilla oli kysymyksiä Quraan´in selityksestä. Kun he saapuivat, he myös täyttivät koko kodin ja pihamaan. Ja jälleen Ibn Abbas vastasi heidän kysymyksiinsä ja antoi heille lisää tietoa.

Tämä sama jatkui kaikkien niiden kanssa, jotka etsivät tietoa fiqhista (ts. uskonnollinen lainoppi tai oikeustiede), perinnönjaosta, arabian kielestä ja kielentutkimuksesta.

Jatkuvat tiedon vaatimukset ja Ibn Abbasin vieraanvaraisuus lopulta edellytti häntä opettamaan eri aineita eri päivinä, jotka hän jakoi seuraavasti: fiqh, islamin historia, runous, arabien esi-islamilainen historia ja Quraan´in selitys.

Suurimmat oppineet, jotka tulivat hänen luennoilleen huomasivat hänen olevan oppineempi kuin he. Hän pystyi aina vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Jopa muslimiyhteisön kalifit luottivat hänen neuvoihinsa vaikka hän oli vielä hyvin nuori. Jos kalifi Umar ibn Al-Khattab (ra) oli vaikeuksissa ja tarvitsi neuvoa, hän keräsi koolle kaikkein kunnianarvoisimmat Seuralaiset jakamaan mielipiteitään hänen kanssaan. Jos Ibn Abbas tuli paikalle, Umar antoi hänelle parhaan istumapaikan parhaalla tavalla ja sanoi:
“Minulla on pulma, jonka vain sinä voit ratkaista.” Kerran Umaria toruttiin siitä, että hän osoitti niin suurta kunnioitusta nuorelle Abdullahille vanhojen miesten sijaan, johon hän vastasi: “Hän on nuori mies, joka on sopiva johtamaan aikuisia miehiä, hänen mielensä on tiedusteleva ja hänen luontonsa tarkkanäköinen.”

Vaikka Ibn Abbas oli omistautunut islamilaisen oppineisuuden oppilaille, hän ei unohtanut, että tavallisella kansalla myös oli oikeus hyötyä hänen tiedostaan. Hän piti tunteja yleisistä asioista ja niiden yhteydessä joitakin seremonioita. Yksi hänen tunnetuimmista seremonioistaan kuuluu näin: “Sinä, joka teet syntiä, älä tunne lepoa lopputuloksista, sillä se mikä menee synnin kanssa on vakavampaa kuin itse synti. Sinun häpeämättömyytesi enkeleiden edessä, jotka todistavat kun teet syntiä, on vakavampaa kuin itse synti. Sinun ilosi kun teet syntiä, koska unohdat Allaahin rangaistuksen, on vakavampaa kuin itse synti.
Iloitsemisesi, jos saat tilaisuuden tehdä syntiä, on vakavampaa kuin itse synti. Jopa pettymyksesi, jos et saa tilaisuutta tehdä syntiä, on vakavampaa kuin itse synti. Tiedätkö mikä on vakavampaa kuin itse synti? Se, on se fakta, että olet peloissasi, että sinut huomataan ja menetät maineesi, mutta et pelkää sitä tietoa, että Allaah näkee sinut.

Tiedätkö mikä Jobin (as) synti oli ja miksi Kaikkivaltias Allaah koetteli häntä antamalla hänen menettää terveytensä ja omaisuutensa? Se oli vain se, että hän kieltäytyi auttamasta köyhää miestä, joka oli pyytänyt häneltä suojaa sortajaa vastaan.”

Ibn Abbas ei ollut sitä tyyppiä, joka ei harjoittaisi sitä mistä hän saarnasi. Hän paastosi päivisin ja rukoili öisin. Abdullah ibn Mulayka kuvaili häntä seuraavasti: “Matkustin Ibn Abbasin kanssa Mekasta Medinaan. Jos pysähdyimme lepäämään, hän vietti osan yöstä rukoillen, kun muut nukkuivat. Yhtenä yönä kuulin hänen resitoivan : “Kun kuoleman viime hetket tulevat (Enkelit sanovat): “tämä on se mitä yrititte välttää.” Quraan 50:19. Hän jatkoi sen resitoimista nyyhkyttäen, kunnes aurinko alkoi nousta.”

Abdullahin kasvot olivat kauniit ja säteilevät ja mikä teki niistä vielä erikoisemmat oli se tosiasia, että hänen alituinen itkeminen Allaahin pelosta oli jättänyt vanat hänen kasvoihinsa, ne olivat kuin jalanjäljet juoksemassa alas hänen pehmeitä poskiaan.

Ibn Abbasin maine kasvoi niin, että kun hän eräänä vuonna meni pyhiinvaellukselle samaan aikaan kuin kalifi Muawiya, vaikka kalifi oli valtion johtaja seurueineen, neuvonantajineen ja vartioineen eikä Ibn Abbasilla ollut mitään valtaa, ihmisjoukko, joka häntä seurasi oli suurempi kuin kalifin.

Ibn Abbas eli 71-vuotiaaksi, minkä aikana hän täytti yhteisön tiedolla, ymmärryksellä ja viisaudella. Kun hän kuoli, hänen hautajaisrukoustaan johti Muhammed ibn Al-Hanafiyya (joka oli Ali ibn Abu Talibin poika hänen avioliitostaan Banu Hanifalaisen naisen kanssa) ja siihen ottivat osaa ne muutamat seuralaiset, jotka vielä olivat elossa kuten myös tulevan sukupolven johtajat. Kun he olivat täyttämässä hautaa maalla, he kuulivat äänen, joka ei ollut ihmisen, resitoivan: “Oi sinä levollinen sielu! Palaa Herrasi luokse mieltyneenä, sillä Herrasi on mieltynyt sinuun. Astu sisään minun lojaalisen palvelijoideni kanssa. Astu sisään Paratiisiin.” Quraan 89:30.