Salaf as-Salih'n
moraaliin ja tapoihin kuului heidän alituinen Yörukouksen suorittaminen, olipa
kesä tai talvi. He toimivat Allahin Lähettilään, 
, ohjeen
mukaan:
"Suorittakaa yörukous, koska se oli teitä edeltäneiden oikeamielisten ihmisten tapa, ja se on jotakin, joka vetää teitä lähemmäs Herraanne. Se pyyhkii pois syntejä, estää synnintekoa ja karkottaa taudit ruumiista." (at-Tirmidhi, Bilaalin ja Abu Umaah'n kautta ad-du'aassa)
Abdullaah ibn Masudilla 
oli tapana nousta yörukoukseen
kaikkien asetuttua nukkumaan. Hänestä saattoi kuulla surinaa, kuten ampiaiset
surisevat, aamunkoittoon saakka.
Abdul-Aziz ibn Abu Dawud (rahimahullaah) levitti sänkynsä ja taputti
sitä kädellään sanoen, "Voi kuinka pehmeä sinä olet! Mutta Paratiisin sänky
on pehmeämpi kuin sinä! Sitten hän nousi rukoilemaan ja rukoili Fajrin aikaan
saakka.
Allahin Lähettiläällä oli tapana rukoilla, kunnes hänen jalkansa pettivät ja hänen säärensä turposivat. Silloin hänelle sanottiin, "Teet tämän, vaikka menneet ja tulevat syntisi on annettu anteeksi?" Joten Allahin Lähettiläs vastasi, "Enkä sitten olisi kiitollinen palvelija?" Kertonut al-Bukhaari.
Hasan al-Basri (rahimahullaah) on sanonut, "Joka on jättänyt yörukouksen,
on jättänyt sen aikaisemmin tekemänsä synnin takia." Hänellä oli myös tapana
toistella, "Yörukous on raskas vain hänelle, jonka synnit rasittavat häntä."
Hän on myös sanonut, "Henkilö tekee synnin, joka estää häntä rukoilemasta yörukousta."
Viimeisenä, "Jos et kykene paastoamaan päivää ja rukoilemaan yötä, tiedä sitten,
että sinua on estetty - syntisi ja virheesi ovet kahlinneet sinut!"
