kääntänyt Ummu Ahmed

Shabaan on (kahdeksannen) kuukauden nimi, ja sitä kutsutaan niin, koska tässä kuussa arabeilla oli tapana hajaantua (tashaaba) etsimään vettä, tai on sanottu, että he hajaantuivat suorittamaan hyökkäyksiä ja ryöstöretkiä. Tai on sanottu, että sitä kutsutaan niin, koska se shaaba (levittäytyy tai ilmaantuu), ts. se ilmaantuu Rajab- ja Ramadaan-kuukausien välissä. Sanan Shabaan monikkomuodot ovat Shabanaat ja Shaaabeen.

Paastoaminen Shabaanina

Aishah (olkoon Allah häneen tyytyväinen) on sanonut: Lähettiläällä oli tapana paastota kunnes me luulimme ettei hän ikinä katkaise paastoaan, ja olla paastoamatta, kunnes luulimme, ettei hän ikinä paastoaisi. En koskaan nähnyt Allahin Lähettilään paastoavan muuta kuukautta kokonaan kuin Ramadaanin, enkä koskaan nähnyt hänen paastoavan hänen enempää kuin hän paastosi Shabaanina. (kertonut al-Bukhaari, nro 1833; Muslim, nro. 1956).

Muslimin (nro 1957) kertoman raportin mukaan. Hänellä oli tapana paastota koko Shabaan, hänellä oli tapana paastota lähes koko Shabaan.

Joukko oppineita, mukaan lukien Ibn al-Mubaarak ja muita, ajatteli, että Profeetta ei paastonnut koko Shabaania, mutta hän paastosi suurimman osan siitä. Tätä tukee raportti Sahih Muslimissa (nro 1954), sen on kertonut Aishah (olkoon Allah tyytyväinen häneen): En koskaan tiennyt hänen - tarkoittaen Profeettaa - paastoavan muuta kuukautta kokonaan kuin Ramadaan.

Toisen raportin mukaan, jonka on myös kertonut Muslim (nro 1955), Aishah sanoi: En koskaan nähnyt hänen paastoavan kokonaista kuukautta siitä lähtien kun hän tuli Madeenaan, paitsi Ramadaanin.

On kerrottu al-Sahihaynissa, että Ibn Abbaas on sanonut: Allahin Lähettiläs ei paastonnut kokonaista kuukautta paitsi Ramadaanin. (kertonut al-Bukhaari, nro 1971, ja Muslim, nro 1157). Ibn Abbaas piti makruuhina paastota koko kuukausi, paitsi Ramadaan. Ibn Hajar (olkoon Allah tyytyväinen häneen) on sanonut: Hän noudatti enemmän vapaaehtoisia paastoja Shabaanina kuin missään muussa kuussa, ja hänellä oli tapana paastota suurin osa Shabaanista.

Usaamah ibn Zayd on sanonut: Sanoin, Oi Allahin Lähettiläs, en näe sinun paastoavan muina kuukausina kuten paastoat Shabaanina. Hän sanoi, Se on kuukausi johon ihmiset eivät kiinnitä huomiota, Rajabin ja Ramadaanin välissä, ja se on kuukausi, jolloin teot nostetaan Maailmojen Herran luokse. Haluan, että tekoni nostetaan paastotessani. (kertonut al-Nasaai, katso Sahih al-Targheeb wal-Tarheeb, sivu 425).

Abu Dawoodin kertoman raportin (nro 2076) mukaan, hän sanoi: Allahin Lähettiläälle rakkaimmat kuukaudet paastota olivat Shabaan, ja hänen paastonsa Shabaanina oli jatkuva hänen paastonsa kanssa Ramadaanina. (al-Albaani on luokitellut sahihiksi, katso Sahoh Sunan Abi Dawood, 2/461).

Ibn Rajab on sanonut: Paasto Shabaanina on parempi kuin paastoaminen Pyhinä Kuukausina, ja parhaimmat vapaaehtoisista paastoista ovat ne, joita noudatetaan Ramadaania lähimpinä kuukausina, ennen tai jälkeen. Näiden paastojen asema on kuin al-Sunan al-Rawaatib, jotka tehdään ennen ja jälkeen fard (rukousten) ja jotka korvaavat pakollisten rukousten virheitä. Sama pätee paastoihin, joita noudatetaan ennen ja jälkeen Ramadaanin. Kuten al-Sunan al-Rawaatib ovat parempia kuin muunlaiset vapaaehtoiset rukoukset, paastot, joita noudatetaan (kuukausina) ennen ja jälkeen Ramadaanin ovat parempia kuin paastot muina aikoina.

Lause "Shabaan" on kuukausi, johon ihmiset eivät kiinnitä huomiota, Rajabin ja Ramadaanin välissä, viittaa siihen, että koska se tulee kahden tärkeän kuukauden välissä, Rajabin Pyhän Kuukauden ja paastokuukauden välissä, ihmiset kiinnittävät huomiota noihin kahteen kuukauteen, eivätkä kiinnitä huomiota Shabaaniin. Monet ihmiset ajattelevat paastoamisen olevan parempaa Rajabina kuin Shabaanina, koska Rajab on yksi Pyhistä Kuukausista, mutta asia ei ole näin.

Yllämainitussa hadithissa on viittaus siihen, että vaikka tiettyjen aikojen, paikkojen ja ihmisten ajatellaan yleisesti pitävän sisällään tietyn hyveen, voi olla muita, jotka ovat niitä parempia.

Se myös viittaa siihen, että on mustahabb käyttää hyvin aika silloin kun ihmisillä on taipumus olla huolimattomia, tekemällä palvonnan tekoja. Joukolla Salafeja oli tapana täyttää aika Maghribin ja Ishan välillä rukouksella, sanoen, että se oli aika jolloin monet ihmiset olivat huolimattomia. Toinen esimerkki on Allahin muisteleminen (dhikr) markkinapaikoilla, koska tämä on keino muistella Häntä paikassa, jossa ihmisillä on taipumus olla välinpitämättömiä ja huolimattomien ihmisten joukossa. Sen ajan käyttämisessä hyvin, jolloin ihmiset ovat välinpitämättömiä, on lukuisia etuja, ja näiden aikojen käyttäminen palvontaan, mukaan lukien seuraavat asiat:

Hyvien tekojen peittäminen, naafil-tekojen piilottaminen ja peittäminen on parempi, etenkin paastoamisen, koska se on salaisuus palvelijan ja hänen Herransa välillä. Ja on sanottu, ettei paastoamiseen kuulu sellaista elementtiä, kuin näytönhalu. Eräällä Salafeista oli tapana paastota vuosia kenenkään tietämättä siitä; hän meni kodistaan toripaikalle kantaen kahta leipää, jotka hän antoi pois hyväntekeväisyyteen, ja hän paastosi. Hänen perheensä luuli, että hän söi leivän, kun taas ihmiset torilla luulivat hänen syöneen kotona. Tämä Salaf ajatteli, että paastoavalle henkilölle oli mustahabb tehdä tekoja, jotka peittäisivät tosiasian, että hän paastoaa.

Ibn Masoodin on kerrottu sanoneen: Kun nouset ylös aamulla ja paastoat, laita sitten hajustetta. Qutaadah sanoi: On mustahabb paastoavalle [miehelle] laittaa hajustetta, jotta hänessä ei ole merkkiäkään paastoamisesta.

Samalla tavalla, hyvien tekojen tekeminen aikoina, jolloin ihmisten huomio on käännetty pois ja he ovat huolimattomia, on vaikeampaa. Yksi viittaus siitä, kuinka hyveellinen teko on, on kuinka vaikea se on: jos kaikki tekevät tietyn teon, se on helppo, mutta jos suurin osa ihmisistä on välinpitämättömiä, tämä tekee siitä vaikeamman heille, jotka muistavat Allahia. Muslim (nro 2984) on kertonut Maqil ibn Yassaarin hadithista: [Profeetta sallAllahu alayhi wa sallam sanoi:] Palvonta koettelemuksien (fitnah) aikana on kuin Hijrah luokseni. (lause "koettelemuksien aika" viittaa kuohunnan ja koettelemusten aikoihin, jolloin ihmiset seuraavat omia halujaan, ja ne, jotka pidättäytyvät Islamissa tekevät jotain vaikeaa.)

Oppineet olivat eri mieltä syistä, miksi Profeetta paastosi niin paljon Shabaanina. Heidän vaihtelevat mielipiteensä olivat seuraavia:

* että hän ei ollut kyennyt paastoamaan kolmea päivää joka kuukausi, koska hän oli matkalla tai muista syistä, joten hän korvasi ne kaikki Shabaanina. Kun Profeetta aloitti jonkin naafil-teon, hän pysyi siinä, ja jos hän menetti sen, hän korvasi sen myöhemmin.

* on sanottu, että hänen vaimoillaan oli tapana korvata päivät, jotka he olivat menettäneet Ramadaanina, Shabaanin aikana, joten hän paastosi tämän takia. Tämä on sen vastakohta, mitä on kerrottu Aishah'lta, että hänellä oli tapana viivyttää Ramadaanina menettämiensä päivien korvaamista Shabaaniin, koska hän oli liian kiireinen Allahin Lähettilään kanssa paastotakseen.

* On sanottu, että näin oli, koska tämä on kuukausi, johon ihmiset eivät kiinnitä huomiota. Tämä on pätevin näkemys, yllämainitun Usaamah'n hadithin takia, jossa sanotaan: Tämä on kuukausi, johon ihmiset eivät kiinnitä huomiota, Rajabin ja Ramadaanin välissä. (kertonut al-Nasaai, katso Sahih al-Targheeb wal-Tarheeb, s. 425)

Kun Shabaan alkoi, jos Profeetalla oli vielä joitakin vapaaehtoisia paastoja, joita hän ei ollut paastonnut, hän korvasi ne Shabaanin aikana, jotta hänen naafil-paastonsa olisivat täynnä ennen Ramadaanin tuloa. Samoin, jos hän oli menettänyt joitakin Sunnah- rukouksia tai hän oli menettänyt Qiyaam al-Laylin, hän korvasi sen. Aishah'lla oli tapana käyttää hyväksi tämä aika suorittaakseen Ramadaanina kuukautisten takia menettämänsä paastot; muina kuukausina hän oli liian kiireinen Profeetan kanssa paastotakseen. Meidän pitää myös huomata tässä, että kenellä on menetettyjä paastoja korvattavana, hänen täytyy suorittaa ne ennen seuraavaa Ramadaania. Ei ole sallittua viivyttää sitä Ramadaanin ylitse, paitsi välttämättömissä tapauksissa (kuten pätevä syy, joka jatkuu kahden Ramadaanin välisen ajan). Joka kykenee suorittamaan ne ennen seuraavaa Ramadaania eikä tee niin, hänen täytyy suorittaa ne toisen Ramadaanin jälkeen ja sen lisäksi, hänen täytyy katua ja ruokkia yksi köyhä ihminen jokaista menettämäänsä päivää kohden. Tämä on Maalikin, al-Shaafain ja Ahmadin näkemys.

Toinen etu, joka paastoamisesta Shabaanina on, että se on kuin harjoittelemista Ramadaan-paastoa varten, siinä tapauksessa, jos henkilöstä on vaikeaa paastota Ramadaanin alkaessa; jos hän paastoaa Shabaanina, hän tottuu paastoamiseen ja hän tuntee itsensä vahvaksi ja energiseksi Ramadaanin tullessa. Shabaan on kuin esittely Ramadaanille ja sillä on jotain yhteistä Ramadaanin kanssa, kuten paastoaminen, Quraanin lausunta ja hyväntekeväisyyden antaminen. Salamah ibn Suhaylilla oli tapana sanoa: Shabaan-kuukausi on (Quraanin) lausujien kuukausi. Habiib ibn Abi Thaabitilla oli tapana sanoa Shabaanin tullessa, Tämä on (Quraanin) lausujien kuukausi. Kun Shabaan saapui, Amr ibn Qays al-Malaailla oli tapana sulkea kauppansa ja omistaa aikansa Quraanin lukemiseen.

Shabaanin loppupuolen paastoaminen

Al-Sahihaynissa on kerrottu Imraan ibn Husaynilta (olkoon Allah tyytyväinen häneen), että Profeetta sanoi eräälle miehelle, Oletko paastonnut yhtään tämän kuun sirarista? Hän sanoi, En. Hän sanoi: Jos et ole paastonnut, paastoa sitten kaksi päivää.

Al-Bukhaarin kertoman raportin mukaan: Luulen hänen tarkoittaneen Ramadaania.

Muslimin kertoman raportin mukaan, (Profeetta ) sanoi: Oletko paastonnut yhtään Shabaanin sirarista? (Kertonut al-Bukhaari, 4/2000; Muslim, nro 1161).

Sanan sirar merkityksestä on ollut kiistaa. Tunnetuin näkemys on, että se viittaa kuun loppuun. Kuun loppua kutsutaan sirariksi, koska kuu on piilossa (istisraar) sinä aikana. Joku voi huomauttaa, että on kerrotty al-Sahihaynissa Abu Hurayralta , että Profeetta on sanonut: Älä tee tyhjäksi Ramadaania yhdellä tai kahdella päivällä, paitsi he, joilla on tapana paastota säännöllisesti, tässä tapauksessa he voivat paastota. (kertonut al-Bukhaari, nro 1983; Muslim, nro 1082).

Kuinka voimme sovittaa yhteen hadithin, joka kehottaa paastoamaan tänä aikana, ja hadithin, joka kieltää paastoamasta tänä aikana? Vastaus on: monet oppineista ja suurin osa tätä hadithia kommentoineista ovat sanoneet: tämä miehen, jolle Profeetta suuntasi tämän kysymyksen, tiedettiin paastoavan säännöllisesti, tai hän oli tehnyt valan, joten Profeetta käski hänen suorittaa paastonsa. Tästä aiheesta on myös muita näkemyksiä. Lyhyesti voidaan sanoa, että on kolme skenaariota paastoamisesta Shabaanin lopussa.

Ensimmäinen skenaario on, että kun henkilö paastoaa Shabaanin lopussa aikomuksenaan olla varma siitä, ettei menetä Ramadaanin ensimmäistä päivää. Tämä on kiellettyä.

Toinen skenaario on, kun henkilö paastoaa aikeenaan täyttää lupaus tai menettämänsä Ramadaanin päivän korvaus tai hyvityksen (kafaarah) suorittaminen, jne. Tämä on sallittua enemmistön mukaan.

Kolmas skenaario on, että tämä on puhtaasti vapaaehtoinen paasto. Tätä pitävät makruuhina ne, jotka ovat sanoneet, että meidän pitäisi tehdä ero Shabaanin ja Ramadaanin välillä olemalla paastoamatta jonkun aikaa. Niiden joukossa, jotka sanoivat näin, oli al-Hasan. Jos se on sattumalta sama päivä, jolloin henkilöllä on tapana paastota, Maalik ja ne jotka ovat samaa mieltä hänen kanssaan, sallivat tämän, mutta al-Shaafai, al-Awzaai, Ahmad ja muut tekivät eron tapauksien välillä, joissa se on paasto, jonka henkilö suorittaa säännöllisesti tai muutoin.

Päätteeksi, yllä mainittu Abu Hurayrah'n hadith on se, mitä meidän tulisi seurata suurimman osan oppineita mukaan. On makruuh suorittaa vapaaehtoinen paasto yksi tai kaksi päivää ennen Ramadaania heille, jotka eivät paastoa normaalisti niinä päivinä ja jotka eivät ole paastonneet aikaisemmin kuin Shabaanin lopussa. Voidaan kysyä: miksi on makruuh paastota juuri ennen Ramadaania (heille, joilla ei ole säännöllistä tapaa paastota)? Vastaus on, että on monia syitä miksi asia on näin, kuten:

Ensinnäkin: Ramadaan-paastoon saatetaan lisätä päiviä, jotka eivät kuulu siihen. Paastoaminen 'Iid-päivänä on kiellettyä samasta syystä, muutoin vajoamme samaan ansaan kuin Kirjan kansa paastoamisen suhteen, kun he lisäsivät paastoihinsa omien halujen ja oikkujensa takia.

Samasta syystä on kiellettyä paastota epäilyksen päivänä. Ammaar on sanonut: joka paastoaa tänä päivänä, hän on ollut tottelematon Abu-Qaasimille . Epäilyksen päivä on päivä, jona ihmiset eivät ole varmoja, onko Ramadaan vai ei, kun tieto kuunsirpin näkemisestä tulee henkilöltä, jonka sanaa ei voida hyväksyä. Mitä tulee pilviseen päivään, jotkut ulamasta sanoivat, että tämä on myös epäilyksen päivä, ja he sanoivat, että paastoaminen ei ole sallittua tänä päivänä. Tämä on enemmistön näkemys.

Toiseksi: tehdäksemme eron fard (pakollisten) ja naafil (vapaaehtoisten) paastojen välille, koska Islamissa on määrätty selvän eron tekeminen fard-tekojen ja naafil-tekojen välille. On haraam paastota 'Iid-päivänä, ja Profeetta kielsi sen, että pakollista rukousta seuraa toinen rukous ilman että niitä erottaa salaamin sanominen tai puhuminen, etenkin juuri ennen Fajria suoritettavan Sunnah- rukouksen suhteen. On määrätty, että on tehtävä selvä ero tämän rukouksen ja vapaaehtoisen rukouksen välillä. Sen takia on määrätty, että se (ts. sunnah-rukous, suom. huom.) rukoillaan kotona ja maataan sen jälkeen.

Kun Profeetta näki miehen rukoilevan Fajria varten annetun Iqaamah'n aikana, hän sanoi hänelle: Al-Subh on neljä rakaa. (kertonut al-Bukhaari, nro 663)

Jotkut ihmiset saattavat ajatella, että syy miksi emme paastoa juuri ennen Ramadaania, on että voimme syödä kuten haluamme, ja tyydyttää halumme ennen kuin meidän täytyy kieltäytyä paastoamalla. Tämä on tietämättömyydestä johtuva virhe niiden osalta, jotka ajattelevat näin. Ja Allah tietää parhaiten.

Ja Allah on voiman Lähde.

Viitteet:

Lataaif al-Maaarif fimaa li Mawaasim al-Aam min al-Wazaaif, Ibn Rajab al-Hanbali.

Al-Ilmaan bi shayin min Ahkaam al-Siyaam, Abdal-Azeez al-Raajihi.