Ramadaanilla on erityinen suhde Koraanin kanssa, totta 
  kai:  
 Ramadaan on se kuukausi, jolloin Koraani annettiin 
  opastukseksi ihmisille ja selväksi todistukseksi (Allahin) johdatuksesta, jotta 
  hylättäisiin paha ja valittaisiin hyvä; joten hän, joka todistaa tämän kuukauden, 
  paastotkoon.... [ks. suura al-Baqarah 2:185]  Sana 
  'joten' (fa) tässä ayah'ssa johtaa seuraavaan parafraasiin, yhteen näkökulmaan 
  sen merkityksestä:  
 "Paastotkaa tämä kuukausi, koska silloin Koraani annettiin" 
   
 Ibn Abbaas  kertoo, 
  "että Allahin Lähettiläs
kertoo, 
  "että Allahin Lähettiläs  oli kaikista antelian ihminen, 
  ja hän oli anteliaimmillaan Ramadaanina, koska Jibril saapui joka yö ja hän 
  harjoitteli Koraania hänen kanssaan." (Sahih al-Bukhaari, eng. käännös 6/486)
 oli kaikista antelian ihminen, 
  ja hän oli anteliaimmillaan Ramadaanina, koska Jibril saapui joka yö ja hän 
  harjoitteli Koraania hänen kanssaan." (Sahih al-Bukhaari, eng. käännös 6/486) 
   
 Tämä hadith sisältää kehotukset seuraaviin:  
 *Koraanin opiskeluun Ramadaanina  
 *Kokoontumista tätä tarkoitusta varten  
 *Koraanin (muistamisen / tiedon) tarkistaminen sellaisen 
  kanssa, joka muistaa sen paremmin  
 *Koraanin lausumisen lisääminen Ramadaanina  
 *että yö on paras aika lausua, kun muut huomion viejät 
  vähenevät ja on helpompaa keskittyä, kuten suura al-Muzzammilissa, 73:6.  
 Lisäksi, Fatimah (olkoon Allah häneen tyytyväinen) 
  kertoi isältään  , joka kertoi hänelle, että Jibril harjoitteli 
  Koraania hänen kanssaan (Ramadaanina) kerran joka vuosi, ja hän teki niin kahdesti 
  vuonna jona hän kuoli. (Bukhaari 6/485)
, joka kertoi hänelle, että Jibril harjoitteli 
  Koraania hänen kanssaan (Ramadaanina) kerran joka vuosi, ja hän teki niin kahdesti 
  vuonna jona hän kuoli. (Bukhaari 6/485)  
 Mainittuaan yläpuolella olevat Sunnah'n näkökohdat, 
  Ibn Rajab puhuu Salafien (aikaisempien Muslimisukupolvien) tilanteesta Ramadaanin 
  aikana:  
 "...Jotkut Salafeista lukivat koko Koraanin kolmen päivän 
  yörukousten aikana, toiset seitsemän päivän aikana, esimerkiksi Qataadah, toiset 
  kymmenen päivän aika, esimerkiksi Abu Rajaa' al-Atardi. Salafeilla oli tapana 
  lausua Koraania Ramadaanina rukouksessa ja myös sen ulkopuolella. Al-Aswad luki 
  koko Koraanin kahdessa yössä Ramadaanina; Ibrahim an-Nakh'i teki samoin etenkin 
  viimeisenä kymmenenä yönä, & joka kolmessa yössä muun osan kuuta. Qataadah luki 
  säännöllisesti Koraanin seitsemässä päivässä, mutta kolmessa päivässä Ramadaanin 
  aikana, kun hän opiskeli Koraanin erityisesti, ja joka päivä sen kymmenen viimeisen 
  päivän aikana. Al-Zuhrilla oli tapana sanoa Ramadaanin alkaessa, 'Se on Koraanin 
  lausumista ja ihmisten ruokkimista.' Kun Ramadaan alkoi, Imam Malik lopetti 
  Hadithien kertomisen ja tiedon ihmisten kanssa istumisen, ja keskittyi lausumaan 
  Koraania sen sivuilta, kun taas Sufyan al-Thawrilla oli tapana jättää muut palvonnan 
  muodot ja hän keskittyi Koraanin lausumiseen. 'A'ishah'lla oli tapana lukea 
  Koraanin sivuilta Ramadaanin päivinä (ts. aamunkoiton jälkeen), auringon nousuun 
  saakka hän nukkui. Zayd al-Yaami toi Koraanin kopioita Ramadaanin alkaessa ja 
  hän kokosi seuralaisensa ympärilleen..."  
 Ibn Rajab jatkaa, "Kielto lukea koko Koraania vähemmässä 
  kuin kolmessa päivässä pätee, jos siitä tehdään säännöllinen tapa, mutta suositeltuina 
  aikoina kuten Ramadaanina, etenkin öinä jolloin Laylat al-Qadria etsitään, tai 
  suositelluissa paikoissa kuten Makkassa vierailijalle, on suositeltavaa lisätä 
  Koraanin lausumista käyttäen hyväkseen ajan ja paikan. Ahmadilla, Ishaqilla 
  ja muilla Imaameilla on myös tämä näkemys, ja muiden käytäntö viittaa tähän 
  myös."  
 Tarkoitus tässä ei ole keskustella onko jälkimmäinen 
  näkemys oikein vai ei, koska se on täysin akateemista suurimmalle osalle meistä, 
  sillä emme pääse lähellekään sitä, että lausuisimme koko Koraanin kolmessa päivässä! 
  Kuitenkin, Profeetan  , hänen Seuralaistensa, ja heidän polkuaan 
  seuranneiden käytäntö tulisi olla tarpeeksi selkeä. Lisäksi, Bukhaari (3/79) 
  lainaa jaloa Seuralaista Zayd ibn Thabitia
, hänen Seuralaistensa, ja heidän polkuaan 
  seuranneiden käytäntö tulisi olla tarpeeksi selkeä. Lisäksi, Bukhaari (3/79) 
  lainaa jaloa Seuralaista Zayd ibn Thabitia  , 
  joka vastasi kysymykseen, "Kuinka paljon oli aikaa aamunkoittoa edeltävän aterian 
  ja aamunkoiton rukouksen välissä?" sanoen, "Tarpeeksi aikaa 50 ayat:in lausumiseen"; 
  koska arabien tapana oli mitata aikaa jokapäiväisten tekemisten muodossa, tämä 
  osoittaa, että Sahaabah olivat kiinnittyneitä Koraaniin, etenkin Ramadaanina.
, 
  joka vastasi kysymykseen, "Kuinka paljon oli aikaa aamunkoittoa edeltävän aterian 
  ja aamunkoiton rukouksen välissä?" sanoen, "Tarpeeksi aikaa 50 ayat:in lausumiseen"; 
  koska arabien tapana oli mitata aikaa jokapäiväisten tekemisten muodossa, tämä 
  osoittaa, että Sahaabah olivat kiinnittyneitä Koraaniin, etenkin Ramadaanina. 
   
 Verratkaa tätä meidän surkeaan tilaamme, kun me puhumme 
  niin paljon Islaamin vahvistamisesta, Koraanin toimeen panemisesta, jne. ja 
  silti meillä on niin vähän kontaktia siihen, kenties emme ole edes lausuneet 
  sitä kokonaan lapsuutemme jälkeen, tai emme kenties ikinä! Tämän takia meidän 
  Islaamiin ymmärtämisemme kärsii, koska on paljon aayat, joita kuulemme tai ajattelemme 
  harvoin; toistamme vain tiettyjä valittuja aayat uudelleen ja uudelleen; olemme 
  hukanneet jakeiden sisällön, yleisen sujuvuuden, aiheen ja Koraanin tasapainon, 
  ja kaikki nämä ovat kauniita ja ihmeellisiä. Tämän sivuuttamisen takia menemme 
  harhaan Suoralta Polulta, hajoamme ryhmiksi, kadotamme Allahin siunaukset... 
   
 "Teimme liiton niiden kanssa, jotka sanoivat: olemme 
  kristittyjä, mutta he unohtivat osan siitä, mitä heille opetettiin. Sen tähden 
  Me herätimme heissä kaunan ja vihan toisiansa vastaan aina Ylösnousemuksen Päivään 
  asti..." (suura al-Ma'idah 5:14)  
 Sahih Bukhaarissa (6/521) on hämmästyttävä ohje Profeetalta 
   : "Lausukaa Koraania niin kauan kuin sydämenne on samaa 
  mieltä siitä; jos olette eri mieltä siitä, lopettakaa sen lausuminen (hetkeksi)" 
  -- Koraanin opiskelun tulisi tuoda ihmiset yhteen!
: "Lausukaa Koraania niin kauan kuin sydämenne on samaa 
  mieltä siitä; jos olette eri mieltä siitä, lopettakaa sen lausuminen (hetkeksi)" 
  -- Koraanin opiskelun tulisi tuoda ihmiset yhteen!  
 Suura al-Muminuunissa (23:53) on mainittu meitä ennen 
  eläneet ihmiset (joiden jalanjälkiä seuraamme, jotka hajaantuivat uskossaan 
  lahkoiksi (zuburan), ja jokainen lahko iloitsi siitä, mitä sillä oli. Yksi tapa 
  ymmärtää tämä on, sanan zuburan kirjaimellisesti tarkoittaessa 'kirjat', että 
  jokainen lahko jätti Allahin Kirjan ja keskittyi yksinomaan oman lahkonsa kirjoihin, 
  joten "he jakoivat uskontonsa kirjoiksi"!  
 Kaikista kieroutuneimpia, naurettavimpia, pintapuolisimpia 
  ajatuksia, uudistuksia ja taikauskoja levitetään Muslimien keskuudessa heidän 
  ollessa kaukana Koraanista, koska pienikin tieto Koraanista riittäisi karkottamaan 
  heidät.  
 Sen takia, oi Allahin palvelija, jätä sivuun toisarvoiset 
  kirjat ja keskity opiskelemaan Allahin Siunattua Kirjaa tänä Siunattuna Kuukautena 
  (käytä hyvää käännöstä / selitysteosta jos tarpeen), sillä se on kaiken Tiedon 
  lähde kaikissa muissa kirjoissa, ja pysy kaukana ajan hukkaamisesta, etenkin 
  tyhjänpäiväisistä keskusteluista ja väittelyistä, jotka eivät johda mihinkään, 
  sillä se on selvä merkki harhaan menemisestä, kuten Profeetta  on sanonut, "Ihmisten mentyä harhaan oltuaan johdatettuja, he olivat antautuneet 
  väittelyyn (jadl)." (Ahmad, Tirmidhi, Ibn Majah - Sahih al-Jami' al-Saghir, 
  nro 5633)
 
  on sanonut, "Ihmisten mentyä harhaan oltuaan johdatettuja, he olivat antautuneet 
  väittelyyn (jadl)." (Ahmad, Tirmidhi, Ibn Majah - Sahih al-Jami' al-Saghir, 
  nro 5633)  
 Lopuksi, muista, että Lähettiläs  valittaa Allahille Tuomionpäivänä, että hänen kansansa laiminlöi Koraanin (suura 
  al-Furqan 25:30). Koraanin laiminlyöntiä on eri tasoilla, kuten Ibn al-Qayyim 
  kirjoittaa:
 
  valittaa Allahille Tuomionpäivänä, että hänen kansansa laiminlöi Koraanin (suura 
  al-Furqan 25:30). Koraanin laiminlyöntiä on eri tasoilla, kuten Ibn al-Qayyim 
  kirjoittaa:  
 Ei lausuta tai kuunnella sitä;
  Ei opiskella ja ymmärretä sitä;
  Ei välitetä sen sanomaa;
  Ei ratkaista sillä henkilökohtaisia ja yhteiskunnan (kaikilla sen asteilla) 
  asioita;
  Ei uskota siihen.  
 Kaikki Ylistys Allahille, Maailmojen Herralle.
  Abu Dharr, Ramadaan 1415.