Ramadaanilla on erityinen suhde Koraanin kanssa, totta
kai:
Ramadaan on se kuukausi, jolloin Koraani annettiin
opastukseksi ihmisille ja selväksi todistukseksi (Allahin) johdatuksesta, jotta
hylättäisiin paha ja valittaisiin hyvä; joten hän, joka todistaa tämän kuukauden,
paastotkoon.... [ks. suura al-Baqarah 2:185] Sana
'joten' (fa) tässä ayah'ssa johtaa seuraavaan parafraasiin, yhteen näkökulmaan
sen merkityksestä:
"Paastotkaa tämä kuukausi, koska silloin Koraani annettiin"
Ibn Abbaas 
kertoo,
"että Allahin Lähettiläs 
oli kaikista antelian ihminen,
ja hän oli anteliaimmillaan Ramadaanina, koska Jibril saapui joka yö ja hän
harjoitteli Koraania hänen kanssaan." (Sahih al-Bukhaari, eng. käännös 6/486)
Tämä hadith sisältää kehotukset seuraaviin:
*Koraanin opiskeluun Ramadaanina
*Kokoontumista tätä tarkoitusta varten
*Koraanin (muistamisen / tiedon) tarkistaminen sellaisen
kanssa, joka muistaa sen paremmin
*Koraanin lausumisen lisääminen Ramadaanina
*että yö on paras aika lausua, kun muut huomion viejät
vähenevät ja on helpompaa keskittyä, kuten suura al-Muzzammilissa, 73:6.
Lisäksi, Fatimah (olkoon Allah häneen tyytyväinen)
kertoi isältään , joka kertoi hänelle, että Jibril harjoitteli
Koraania hänen kanssaan (Ramadaanina) kerran joka vuosi, ja hän teki niin kahdesti
vuonna jona hän kuoli. (Bukhaari 6/485)
Mainittuaan yläpuolella olevat Sunnah'n näkökohdat,
Ibn Rajab puhuu Salafien (aikaisempien Muslimisukupolvien) tilanteesta Ramadaanin
aikana:
"...Jotkut Salafeista lukivat koko Koraanin kolmen päivän
yörukousten aikana, toiset seitsemän päivän aikana, esimerkiksi Qataadah, toiset
kymmenen päivän aika, esimerkiksi Abu Rajaa' al-Atardi. Salafeilla oli tapana
lausua Koraania Ramadaanina rukouksessa ja myös sen ulkopuolella. Al-Aswad luki
koko Koraanin kahdessa yössä Ramadaanina; Ibrahim an-Nakh'i teki samoin etenkin
viimeisenä kymmenenä yönä, & joka kolmessa yössä muun osan kuuta. Qataadah luki
säännöllisesti Koraanin seitsemässä päivässä, mutta kolmessa päivässä Ramadaanin
aikana, kun hän opiskeli Koraanin erityisesti, ja joka päivä sen kymmenen viimeisen
päivän aikana. Al-Zuhrilla oli tapana sanoa Ramadaanin alkaessa, 'Se on Koraanin
lausumista ja ihmisten ruokkimista.' Kun Ramadaan alkoi, Imam Malik lopetti
Hadithien kertomisen ja tiedon ihmisten kanssa istumisen, ja keskittyi lausumaan
Koraania sen sivuilta, kun taas Sufyan al-Thawrilla oli tapana jättää muut palvonnan
muodot ja hän keskittyi Koraanin lausumiseen. 'A'ishah'lla oli tapana lukea
Koraanin sivuilta Ramadaanin päivinä (ts. aamunkoiton jälkeen), auringon nousuun
saakka hän nukkui. Zayd al-Yaami toi Koraanin kopioita Ramadaanin alkaessa ja
hän kokosi seuralaisensa ympärilleen..."
Ibn Rajab jatkaa, "Kielto lukea koko Koraania vähemmässä
kuin kolmessa päivässä pätee, jos siitä tehdään säännöllinen tapa, mutta suositeltuina
aikoina kuten Ramadaanina, etenkin öinä jolloin Laylat al-Qadria etsitään, tai
suositelluissa paikoissa kuten Makkassa vierailijalle, on suositeltavaa lisätä
Koraanin lausumista käyttäen hyväkseen ajan ja paikan. Ahmadilla, Ishaqilla
ja muilla Imaameilla on myös tämä näkemys, ja muiden käytäntö viittaa tähän
myös."
Tarkoitus tässä ei ole keskustella onko jälkimmäinen
näkemys oikein vai ei, koska se on täysin akateemista suurimmalle osalle meistä,
sillä emme pääse lähellekään sitä, että lausuisimme koko Koraanin kolmessa päivässä!
Kuitenkin, Profeetan , hänen Seuralaistensa, ja heidän polkuaan
seuranneiden käytäntö tulisi olla tarpeeksi selkeä. Lisäksi, Bukhaari (3/79)
lainaa jaloa Seuralaista Zayd ibn Thabitia ,
joka vastasi kysymykseen, "Kuinka paljon oli aikaa aamunkoittoa edeltävän aterian
ja aamunkoiton rukouksen välissä?" sanoen, "Tarpeeksi aikaa 50 ayat:in lausumiseen";
koska arabien tapana oli mitata aikaa jokapäiväisten tekemisten muodossa, tämä
osoittaa, että Sahaabah olivat kiinnittyneitä Koraaniin, etenkin Ramadaanina.
Verratkaa tätä meidän surkeaan tilaamme, kun me puhumme
niin paljon Islaamin vahvistamisesta, Koraanin toimeen panemisesta, jne. ja
silti meillä on niin vähän kontaktia siihen, kenties emme ole edes lausuneet
sitä kokonaan lapsuutemme jälkeen, tai emme kenties ikinä! Tämän takia meidän
Islaamiin ymmärtämisemme kärsii, koska on paljon aayat, joita kuulemme tai ajattelemme
harvoin; toistamme vain tiettyjä valittuja aayat uudelleen ja uudelleen; olemme
hukanneet jakeiden sisällön, yleisen sujuvuuden, aiheen ja Koraanin tasapainon,
ja kaikki nämä ovat kauniita ja ihmeellisiä. Tämän sivuuttamisen takia menemme
harhaan Suoralta Polulta, hajoamme ryhmiksi, kadotamme Allahin siunaukset...
"Teimme liiton niiden kanssa, jotka sanoivat: olemme
kristittyjä, mutta he unohtivat osan siitä, mitä heille opetettiin. Sen tähden
Me herätimme heissä kaunan ja vihan toisiansa vastaan aina Ylösnousemuksen Päivään
asti..." (suura al-Ma'idah 5:14)
Sahih Bukhaarissa (6/521) on hämmästyttävä ohje Profeetalta
: "Lausukaa Koraania niin kauan kuin sydämenne on samaa
mieltä siitä; jos olette eri mieltä siitä, lopettakaa sen lausuminen (hetkeksi)"
-- Koraanin opiskelun tulisi tuoda ihmiset yhteen!
Suura al-Muminuunissa (23:53) on mainittu meitä ennen
eläneet ihmiset (joiden jalanjälkiä seuraamme, jotka hajaantuivat uskossaan
lahkoiksi (zuburan), ja jokainen lahko iloitsi siitä, mitä sillä oli. Yksi tapa
ymmärtää tämä on, sanan zuburan kirjaimellisesti tarkoittaessa 'kirjat', että
jokainen lahko jätti Allahin Kirjan ja keskittyi yksinomaan oman lahkonsa kirjoihin,
joten "he jakoivat uskontonsa kirjoiksi"!
Kaikista kieroutuneimpia, naurettavimpia, pintapuolisimpia
ajatuksia, uudistuksia ja taikauskoja levitetään Muslimien keskuudessa heidän
ollessa kaukana Koraanista, koska pienikin tieto Koraanista riittäisi karkottamaan
heidät.
Sen takia, oi Allahin palvelija, jätä sivuun toisarvoiset
kirjat ja keskity opiskelemaan Allahin Siunattua Kirjaa tänä Siunattuna Kuukautena
(käytä hyvää käännöstä / selitysteosta jos tarpeen), sillä se on kaiken Tiedon
lähde kaikissa muissa kirjoissa, ja pysy kaukana ajan hukkaamisesta, etenkin
tyhjänpäiväisistä keskusteluista ja väittelyistä, jotka eivät johda mihinkään,
sillä se on selvä merkki harhaan menemisestä, kuten Profeetta
on sanonut, "Ihmisten mentyä harhaan oltuaan johdatettuja, he olivat antautuneet
väittelyyn (jadl)." (Ahmad, Tirmidhi, Ibn Majah - Sahih al-Jami' al-Saghir,
nro 5633)
Lopuksi, muista, että Lähettiläs
valittaa Allahille Tuomionpäivänä, että hänen kansansa laiminlöi Koraanin (suura
al-Furqan 25:30). Koraanin laiminlyöntiä on eri tasoilla, kuten Ibn al-Qayyim
kirjoittaa:
Ei lausuta tai kuunnella sitä;
Ei opiskella ja ymmärretä sitä;
Ei välitetä sen sanomaa;
Ei ratkaista sillä henkilökohtaisia ja yhteiskunnan (kaikilla sen asteilla)
asioita;
Ei uskota siihen.
Kaikki Ylistys Allahille, Maailmojen Herralle.
Abu Dharr, Ramadaan 1415.
