kääntänyt Ummu Ahmed

Paasto on velvollisuus jokaiselle aikuiselle, mieleltään terveelle, asettuneelle (ts. ei ole matkalla) Muslimille, joka kykenee paastoamaan, eikä hänelle ole mitään sellaista kuten hayd [kuukautiset] tai nifaas [synnytyksen jälkeinen vuoto], joka estäisi häntä tekemästä niin.

Henkilön katsotaan saavuttaneen aikuisuuden, kun jokin seuraavista kolmesta asiasta esiintyy: siemennesteen erittyminen, joko märässä unessa tai muutoin; karkean häpykarvoituksen kasvu sukupuolielinten ympärille; viidentoista vuoden iän saavuttaminen. Mitä tulee naisiin, heillä on neljäs asia, nimittäin kuukautiset; kun tyttö saavuttaa iän, jolloin kuukautiset alkavat, hänen täytyy paastota, vaikka hän ei olisi vielä edes kymmenvuotias.

Lapsia tulisi opastaa paastoamaan heidän ollessaan seitsenvuotiaita, jos he kykenevät siihen, ja jotkut oppineet sanovat, että lasta voi lyödä kymmenvuotiaana, jos hän ei paastoa, kuten salaah'n on suhteen. (Katso al-Mughni, 3/90). Lapsi saa palkkion paastoamisesta, ja vanhemmat saavat palkkion hänen hyvästä kasvatuksestaan ja hänen opastamisestaan hyvän tekemiseen. Al-Rubay' bint Mu'awwidh sanoi, puhuessaan Ramadaanista sen tullessa pakolliseksi:

"Meillä oli tapana käskeä lastemme paastota, ja teimme heille lelun villasta. Jos joku heistä alkoi itkeä ruokaa, annoimme hänelle tuon lelun, jotta hän voisi leikkiä sillä siihen saakka kunnes oli aika rikkoa paasto." (al-Bukhaari, Fath, nro. 1960)

Joidenkin ihmisten mielestä ei ole tärkeää käskeä lapsiaan paastoamaan; todellakin, lapsi saattaa olla innokas paastoamaan ja voi olla kykeneväinen tekemään niin, mutta hänen isänsä tai äitinsä kieltää häntä paastoamasta, niin sanotun "säälin" takia. He eivät ymmärrä, että todellinen sääli ja myötätunto on sitä, että totutetaan hänet paastoamaan. Allah sanoo (käännös merkityksestä):

"Uskovaiset, varjelkaa itsenne ja perheenne tulelta, joka kuluttaa ihmiset ja kivetkin, jota valvomaan on asetettu enkeleitä, heltymättömiä ja mahtavia; he eivät ole tottelemattomia Allahin käskyille, vaan tekevät mitä heille on määrätty." [al-Tahreem 66:6]

Erityistä huomiota on kiinnitettävä tytön paastoon, juuri kun hän on saavuttanut aikuisuuden, koska hän saattaa paastota, kun hänellä on kuukautiset, ujouden takia, eikä hän sitten korvaa paastoaan myöhemmin.

Jos kaafirista tulee Muslimi, tai lapsi saavuttaa murrosiän, tai mielisairas ihminen palaa järkiinsä päivän aikana, silloin heidän tulisi pidättäytyä syömästä loppupäivän ajan, koska nyt he ovat niiden joukossa, joilla on velvollisuus paastota, mutta heidän ei tarvitse korvata Ramadaanin päiviä, jotka he menettivät, koska silloin he eivät olleet niiden joukossa, joilla on velvollisuus paastota.

Mielisairaat eivät ole vastuussa teoistaan (heidän tekojaan ei kirjata ylös), mutta jos henkilö on toisinaan mielisairas ja toisinaan terve, hänen täytyy paastota aikoina, kun hän on mieleltään terve, ja hänet on vapautettu siitä aikoina, jolloin hän on mielisairas. Jos hän muuttuu mielisairaaksi päivän aikana, tämä ei kumoa hänen paastoaan, kuten on tapaus hänen kohdallaan, joka menettää tajunsa sairauden tai muun syyn takia, koska hänellä oli aikomus paastota ollessaan terve. (Majaalis Shahr Ramadaan, Ibn 'Uthaymeen, s. 28). Sama pätee epilepsiasta kärsiviin.

Jos joku kuolee Ramadaanin aikana, hänellä tai hänen sukulaisillaan ei ole mitään "velkaa" mitä tulee loppukuuhun.

Jos joku ei tiedä, että on fard (pakollista) paastota Ramadaanina, tai että on haraam syödä tai olla yhdynnässä päivän aikana tässä kuussa, tämä syy on hyväksyttävä suurimman osan oppineita mukaan, kuten on myös tapaus uusien islamiin palanneiden henkilöiden suhteen, Muslimin, joka asuu Daar al-Harbissa (ei-muslimimaassa), ja Muslimin, joka on kasvanut Kuffaarien seurassa. Mutta henkilö, joka on kasvanut Muslimien seurassa, ja hän oli kykenevä kysymään ja löytämään tietoa, hänellä ei ole tekosyytä.