Shaykh Abdur-Rahman Abdul-Khaliq
Kirjasta, "The Clear Distinction Between Iman & Kufr"
suom. Khadija

Usko täytyy ottaa kokonaisuutena. Se on koko totuus, jota ei voi erottaa sen osista. Jumalaisen usko jakaminen eri ryhmiin on vain helpottamaan sen opiskelua. Yhdenkään näiden osien karttaminen tai torjuminen, kuitenkin, tarkoittaa että Kufria on kaikissa muissa osissa. Todistaaksemme yllä olevan, mainitsemme mitä Allah sanoi, käännettynä se tarkoittaa: "...Uskotteko siis osan Kirjasta, mutta kiellätte osan? Jotka tekevät näin, ne saavat osakseen häpeän tässä maailmassa, ja tuomion päivänä heidät ajetaan ankarimpaan rangaistukseen. Jumala pitää lukua tiedän teoistanne." (2:85)

Ja, "Ne, jotka eivät usko Jumalaan ja Hänen Lähettiläisiinsä, vaan haluavat tehdä eron Jumalan ja Hänen Lähettiläidensä välillä sanoen: `Me uskomme osan mutta hylkäämme lopun´, ja jotka haluavat valita tien uskon ja epäuskon väliltä, ovat todellakin uskottomia, ja uskottomille me olemme valmistaneet nöyryyttävän rangaistuksen." (4:150-151)

Nämä ovat selviä tekstejä (Nusus) Koraanista. Ne todistavat että Iman (usko) ja toteutus eivät voi olla erossa toisistaan. Yllä oleva jae, vaikka se on osoitettu juutalaisille, täytyy ymmärtää yleisesti. Mitä tahansa Allah syyttää toisten tekevän, Muslimien täytyy tietää, että sama syytös voi tulla heille, jos he tekevät niin. Ensimmäinen teksit (Nass), (2:85), on sen kaltaisista teoista. Toinen (4:150-151), on uskon tyyppisestä.

Ensimmäinen jae selittää mitä Juutalaiset tekivät Madinassa. Jotkut olivat yhden arabiheimon liittolaisia, Al-Aws, kun toisen olivat Al-Khazrajin liittolaisia, toinen arabiheimo Madinasta. Milloin tahansa sota syttyi näiden kahden leirin välillä, juutalaiset jommallakummalla puolella tappoivat toisia juutalaisia vastapuolen leirissa. Juutalaiset tappoivat Juutalaisia ja ottivat valtaansa heidän talonsa. Kun sota loppui, juutalaisten johtajat kummaltakin puolelta tapasivat vaihtamaan vankeja ja hoitamaan haavoittuneita. Siksi, Allah sanoi, mikä käännettynä tarkoittaa:

"Sitten teimme liiton tiedän kanssanne: `Älkää vuodattako toistenne verta älkääkä ajako ihmisiä pois kodeistaan.´ - Tämän te vahvistitte ja todistitte. Tällaisia te kuitenkin olette: surmaatte toisianne, karkotatte ihmisiä pois kodeistaan ja autatte toisianne tekemään syntiä ja vääryyttä, mutta vankinne te lunastatte vapaiksi. Näin te teette, vaikka teitä on kielletty karkottamasta ihmisiä pois. Uskotteko siis osan Kirjasta, mutta kiellätte osan? Jotka tekevät näin, ne saavat osakseen häpeän tässä maailmassa, ja tuomion päivänä heidät ajetaan ankarimpaan rangaistukseen. Jumala pitää lukua tiedän teoistanne." (2:84-85)

Toinen teksti on myös juutalaisista. Juutalaiset hyväksyivät Mooseksen profeettana ja hylkäsivät Jeesuksen ja Muhammedin profeettoina. Tämä on erottelua Allahin Lähettiläiden kesken.

Tarkoitus näiden kahden esimerkin mainitsemisen takana on näyttää, että Usko täytyy ottaa kokonaisuutena. Tämä sääntö selitetään myöhemmin esimerkkien esittelyssä siitä mikä mitätöi uskon.

Usko mitätöityy kun osa siitä on kiistetty. Tämä on siksi, että uskon yhden osan hylkäys on todellisuudessa koko uskon hylkäys. Milloin tahansa joku uskoo, että Allah on Kaikkitietävä ja Viisain, silloin hän on uskonut. Kuitenkin, milloin tahansa, joku ajattelee, että mikään Allahin teko tai käsky on epäviisas, silloin, hän on mitätöinyt hänen aikaisemman uskonsa. Myös, kuka tahansa uskoo kaikkiin profeettoihin paitsi yhteen profeettaan, mitätöi hänen uskonsa. Todellisuudessa, sellainen henkilö ei usko yhteenkään profeettaan. Allah on Se joka lähetti kaikki profeetat. Yhden profeetan hylkääminen toista vastaan on Hänen hylkääminen, Kuka lähetti kaikki profeetat, Allah, Ylistys Hänelle. Samoin, epäusko enkeleihin on verrattavissa Allahin valheellisuuteen, selvää epäuskoa (Kufr).

Haramin (kielletyn) pitämistä Halalina (hyväksyttynä) on Kufria. Se on samanarvoista kuin sanoa Allahille, "Minä en hyväksy tätä käskyä sinulta, eikä hyväksy viisautta sen takana. Sen tulisi olla Halal." Tämä mitätöi aikaisemman Uskon, jos oli edes aikaisempaa uskoa. Tämä on samanlaista kuin kuka tahansa kieltäytyy tottelemasta Allahia röyhkeänä, kuin sanoisi Hänelle, "Minä on tottele Sinua tai hyväksy Lakiasi. Sinun Käskysi eivät ole tiedosta tai viisaudesta." Tämän tyyppinen Kufr on mitä Saatanalla oli. Hänen pöyhkeytensä johti hänet hylkäämään Allahin käskyt, väittäen että sen takana ei ole viisautta eikä tietoa. Tämä on syy miksi hylkäys ja tottelemattomuus on Kufria. Se ei ole Allahille tottelemattomuutta enää, vaan pikemminkin Allahin Käskyjen kumoamista, uskoen että ne eivät olleet peräisin viisaudesta tai tiedosta. Tämä mitätöi ja tuhoaa kaiken aikaisemman Uskon ja tottelevaisuuden.