Laa ilaaha illallaah:n ehdot (II)

Jamaal ad-Din Zarabozo
suom. Sakeenah Vuorinen


Tämä luento on edellisen luennon jatkoa koskien ehtoja liittyen meidän Shahadamme totuudenmukaisuuteen. Jälleen kerran, nämä ehdot tulevat Koraanista ja Sunnasta. Koraanista ja Sunnasta on selvää, että jos Shahadamme ei kanna mukanaan näitä ehtoja, niin silloin, itseasiassa, Shahadastamme ei ole meille mitään hyötyä Tuonpuoleisessa.

Jälleen kerran, kuten mainitsin viimekerralla, meidän tulisi kaikkien tehdä parhaamme varmistaaksemme että me täytämme nämä ehdot omissa elämissämme. Jos me täytämme ne, niin silloin, Allahin Armon Kunnian kautta, me voimme odottaa tapaamistamme Allahin kanssa Tuonpuoleisessa Hänen olessa meihin tyytyväinen.

Viime luennolla kävimme läpi kolme ehtoa, tieto al-‘ilm, varmuus al-yaqeen ja hyväksyntä al-qabuul.

Neljäs Shahadan ehto on alistuminen ja käskyjen seuraaminen al-inqiyaad. Tämä edustaa fyysisten tekojen liittymistä Shahadaamme. Itseasiassa, tämä on eräs itse Islamin päämerkityksestä, “alistuminen Allahin tahtoon ja käskyihin”. Tähän Allah käskee meitä Koraanissa: “Ja kääntykää Herranne puoleen katuen ja alistukaa Hänelle.” (Surah az-Zumar 39:54)

Allah on ylistänyt heitä jotka alistuvat Hänen käskyihinsä heidän tekojensa kautta. Allah sanoo: “Kuka on parempi uskonnossa kuin hän joka alisttaa kasvonsa [itsensä] Allahille ja on hyväntekijä.” (Surah an-Nisaa 4:125)

Itseasiassa, Allah on selvästi tehnyt ehdoksi uskolle sen, että ihminen alistuu Allahin ja Hänen Sanansaattajansa käskyihin. Allah sanoo: “Mutta ei, kautta Herrasi, he eivät todella usko ennenkuin he ottavat sinut [Allahin Sanansaattajasta] tuomariksi heidän erimielisyyksiensä välille ja jälkeenpäin eivät löydä sisimmässään vastentahtoa langettamasi päätöksen johdosta ja hyväksyvät [ne] täydellisesti alistuen.” (Surah an-Nisaa 4:65)

Surullista kyllä, on monia jotka väittävät että uskon ja tekojen välissä ei ole mitään yhteyttä. Voit jopa kuulla Muslimin sanovat toiselle, “Tämä on paras Muslimi jonka olen koskaan tavannut,” vaikka kyseinen henkilö harvoin tekee mitään Islamiin liittyvää tekoa. Tämä väärä ymmärrys uskokosta on levinnyt läpi Muslimimaailman.

Totisesti Shahadamme, uskon todistuksemme tulee käydä ilmi teoista, kieleltä ja sydämestä. Sydämissämme meidän tulee rakastaa Allahia, pelätä Allahia ja elää toivossa Häneen. Meidän kielellämme meidän tulee todistaa Shahadaa. Ja teoissamme, meidän tulee toimia kaiken sen mukaan mitä Shahadah meiltä edellyttää. Kukahyvänsä joka väittää olevansa Muslimi mutta ei tee mitään tekoja, ei ymmärrä laisinkaan Islamia tai sitten todistaa todistusta häntä itseään vastaan koska hänen uskontodistuksensa ei ole todellinen ja oikea uskon todistus.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tosi uskova joskus lankeaisi syntiin. Totisesti, uskovat joskus tekevät syntiä. Mutta niin kauan kuin he tunnistavat, että mitä he tekivät ei ole oikein ja se ei ole jatkuvaa heidän alistuessaan Allahille, niin he eivät ole rikkoneet heidän Shahadaansa. Mutta ei tule unohtaa, että he ovat syntisiä kunnes he katuvat.

Ja mikä sitten on pienin määrä alistumista joka vaaditaan henkilöltä, ja jonka alapuolella ei voi olla väitettä uskosta? Niille oppineille, jotka sanovat että rukouksen hylkäys vie henkilön Islamin ulkopuolelle kulkee raja viidessä päivittäisessä rukouksessa. Kukahyvänsä joka ei rukoile, vähintään, viittä päivittäistä rukousta on mennyt sen rajan yli joka on hyväksyttävä tekojen puutteeksi. Ja Allah, Subhaanahu wa Ta’aala, tietää parhaiten.

Viides Shahadan ehto on totuudenmukaisuus aS-Sadiq vastakohtanaan tekopyhyys ja epärehellisyys. Tämä tarkoittaa sitä, että kun me sanomme Shahadan, me sanomme sen rehellisesti. Me todella tarkoitamme sitä. Me emme voi valehdella kun kyseessä on uskomme todistus. Profeetta sanoi: “Ei kukaan todista sitä, että ole ketään palvomisen arvoista kuin Allah, vilpittömästi hänen sydämestään, etteikö Allah tekisi Helvetin Tulesta hänelle kiellettyä.” (Keränneet Al-Bukhari ja Muslim)

Me kaikki tiedämme ihmiset jotka sanovat uskon todistuksen, mutta eivät sano sitä rehellisesti. Ei eivät usko siihen, mutta he sanovat sen vain suojatakseen itseään tai saadakseen siitä jotain hyötyä. Nämä ovat tekopyhiä. Allah on kuvannut heitä Koraanin alussa seuraavilla sanoilla: “Ja muutamat ihmiset sanovat kyllä: “Me uskomme ‘Allahiin ja Viimeiseen Päivään’ kun he eivät usko. He tahtovat pettää Allahia ja niitä, jotka uskovat, mutta he eivät petä ketää muita kuin itsensä, eivätkä käsitä sitä. Sairaus turmelee heidän sydämensä, ja Allah pahentaa heidän sairautensa, heitä odottaa tuskalinen rangaistus, koska he ovat valehdelleet.” (Surah al-Baqarah 2:8-10)

Luonnollisesti heidän Shahadansa, jotka tulevat Muslimeiksi vain hyötyäkseen Muslimeista eikä siksi että he uskovat Islamiin, Allah tulee torjumaan Tuonpuoleisessa. He tulevat saamaan rangaistuksen valehtelunsa johdosta.

Kuudes Shahadan ehto on vilpittömyys al-Ikhlaas. Tämä tarkoittaa, että kun sanomme Shahadan meidän tulee tehdä se yksin Allahin vuoksi. Me emme voi tehdä sitä mistään muusta syystä. Emmekä voi tehdä sitä kenenkään muun takia. Tällä tavoin vilpittömyys on shirkin vastakohta. Meidän tulee tulla ja pysyä Muslimeina vain Allahin vuoksi yksin. Allah sanoo Koraanissa: “Palvo Allahia vilpittömästi kuuliaisuudessa Häntä kohtaan.” (Surah az-Zumar 39:2)

Ja Allah sanoo myös: “Eikä heille annettu muuta käskyä kuin palvella Allahia, olla kuuliaisia yksin Hänelle vilpittöminä uskonnossa ja suorittaa rukoukset ja maksaa zakaah ja tämä on oikea uskonto.” (Surah al-Bayyinah 98:5)

Ja Profeetta lisäsi: “Allah on kieltänyt Helvetin Tulen häneltä joka sanoo: ‘Ei ole ketään palvomisen arvoista kuin Allah,’ ja sanoo näin vain haluten Allahin kasvoja [ja mielihyvää].” (Kerännyt Muslim)

Tämä on jotain mitä meidän kaikkien tulisi ajatella. Mutta erityisesti heiden, jotka kasvoivat Muslimiperheissä ja ovat olleet koko ikänsä Muslimeita. Meidän tulisi tehdä se itsellemme hyvin selväksi, että me olemme Muslimeita vain yksin Allahin tähden. Me emme ole Muslimeita meidän vanhempiemme, ystäviemme, aviomiehemme tai yhteisömme tähden. Mielessämme täytyy olla selvänä, että olemme Muslimeita Allahin tähden ensiksi, viimeiseksi ja ainoastaan.

Yksi merkki siitä, että olemme Muslimeita Allahin tähden yksin on se, että teemme mitähyvänsä Allah meitä pyytääkin tekemään, vaikka se olisikin ristiriidassa sen kanssa, mitä joku muu haluaa meidän tekevän. Niinpä, aivan kuten olemme Muslimeita vain yksin Allahin tähden, niin meidän tekommekin tulisi olla vain yksin Allahin tähden.

Joskus kuitenkin sitä jää miettimään täyttävätkö jotkut ihmiset tätä ehtoa. Jotkut ihmiset Muslimimaassa harjoittavat Islamia niin pitkään kuin se on heidän perheilleen suotavaa. Jos on jotain Islamissa mistä heidän perheensä eivät pidä - vaikka siis jos heidän perheensä ovat Muslimeita heidän tulisi pitää kaikesta Islamista - niin he eivät harjoita tätä Islamin osaa. Yksi esimerkki tästä on miesten ja naisten sekoittuminen. Joskus veli, täällä Suomessa, ei ole naisten seurassa ja hänen vaimonsa pysyy poissa miesten seurasta. Kuitenkin kun he menevät takaisin kotiinsa, koska ei ole heidän vanhemmillensa suotuista jotka haluavat olla niin miesten kuin naistenkin seurassa, he helposti ja yksinkertaisesti tekevät kompromissin uskonnossaan heidän perheensä vuoksi. Näiden ihmisten täytyy vilpittömästi kysyä itseltään mikä on pohjimmainen syy, että he ovat Muslimeita. Ovatko he Muslimeita omien vanhempiensa vuoksi ja niinpä mistähyvänsä heidän vanhempansa pitävät he tekevät sen, ja mistähyvänsä heidän vanhempansa eivät pidä he jättävät sen tekemättä? Vai ovatko he Muslimeita Allahin tähden ja niinpä mistähyvänsä Allah ei pidä he jättävät tekemättä ja mistähyvänsä Allah pitää he tekevät?

Seitsämäs Shahadan ehto on rakkaus, al-muhibbah. Tämä tarkoittaa, että uskova rakastaa tätä Shahadaa, hän rakastaa Shahadan vuoksi, hän rakastaa kaikkea mitä Shahadah edustaa ja kaikkea mihin se käskee ja mistä se kieltää. Hän rakastaa heitä, ketä toimivat ja taistelevat tämän Shahadan tähden. Tämä on Shahadan välttämätön ehto. Jos ihminen sanoo Shahadan, mutta ei rakasta sitä ja mitä se edustaa, niin silloin hänen uskonsa ei ole täydellinen. Tämä ei ole tosiuskovan uskoa. Ja jos hän rakastaa jotain enemmäin kuin tätä Shahadaa tai jos hän rakastaa jotain enemmän kuin Allahia, niin silloin hän on torjunut Shahadansa. Tosiuskova, joka tapaa Shahadan ehdot, ei laita ketään samanarvoiseksi Allahin kanssa hänen rakkaudessaan.

Allah sanoo Koraanissa: “Ja ihmisten joukossa on niitä, jotka Allahin rinnalle asettavat palveltavikseen muita, joita he rakastavat niinkuin heidän tulisi vain Allahia rakastaa. Mutta ne jotka uskovat rakastavat Allahia ylikaiken.” (Surah al-Baqarah 2:165)

Toisessa kohdassa Allah sanoo: “Sano. ‘Jos isänne, poikanne, veljenne, vaimonne, omaisenne, hankkimanne omaisuus ja kauppa, jonka pysähtymistä pelkäätte, sekä asunnot, joihin olette mieltyneet, ovat teille rakkaampia kuin Allah ja Hänen Sanansaattajansa ja taistelu Hänen asiansa puolesta, niin odottakaa kunnes Allah tulee ja sanoo sanansa. Sillä Allah ei opasta väärintekijöitä.” (Surah at-Tawbah 9:24)

Profeetta sanoi: “Kuka hyvänsä omaa kolme ominaisuutta on maistanut uskon makeutta. [Ensimmäinen näistä] on että hän rakastaa Allahia ja Hänen Sanansaattajaansa enemmän kuin hän rakastaa ketään muuta…” (Kerännyt al-Bukhari ja Muslim)

Tämä on eräs tärkeimmistä asioista Islamissa, kuitenkin, jostain syystä, se puuttuu monen Muslimin elämästä. He toimivat aivan kuin Islam olisi rasitus, sen sijaan että tekisivät asioita rakkaudesta Allahiin. Kun Allah käskee meidän tehdä jotain, meidän tulisi ymmärtää että se on Allahista mieluista. Niinpä, rakkaudesta Allahiin, tulisi olla meille mieluista tehdä tekoja jotka ovat Allahille mieluisia. Mutta, kuten sanoin, tämä tunne puuttuu monelta Muslimilta tänä päivänä.

Kahdeksas Shahadan ehto on se, että Shahadan tunnustaja kieltää kaikki muut palvomisen kohteet. Vaikka tämä on selvää uskontunnustuksen sanoista, se ei tunnu olevan selvää kaikille, jotka tämän todistuksen tekevät. Niinpä mainitsen myös sen tässä.

Surah al-Baqara:ssa Allah selvästi muistuttaa meitä tästä Shahadan tärkeästä osasta, Shahadah ei ole vain jonkun vahvistamista vaan se on molempia, vahvistamista ja kieltämistä. Allah sanoo: “Ja hän joka torjuu at-Taaghoot:in (kaiken mitä palvotaan Allahin rinnalla) ja uskoo Allahiin, hän pitää kiinni mitä lujimmasta kädensijasta, joka ei koskaan murru.” (Surah al-Baqarah 2:256)

Profeetta painotti tätä asiaa kun hän sanoi “Kukahyvänsä todistaa ettei ole ketään palvomisen arvoista kuin Allah ja kieltää kaiken mitä palvotaan Allahin rinnalla, niin hänen omaisuutensa ja verensä ovat suojattuja ja hänen tilintekonsa tulee olemaan Allahin kanssa.” (Kerännyt Muslim)

Vaikka tämän ehdon tulisi olle itsestäänselvä jokaiselle joka sanoo Shahadan sanat, silti on Muslimeita jotka sanovat Shahadan ja sitten palvovat jotain muuta kuin Allahia. Näet heidän menevät hautausmaille ja palvovan sinne haudattuja. He palvovat, mutta eivät Allaha, vaan kuolleita “pyhimyksiä” (awliyaa) haudoissaan. Minkälaisen Shahadan ovat nämä ihmiset tehneet? Luuletko tosiaan että heidän Shahadansa tarkoittaa jotain Tuomion Päivänä niin kauan kuin he uskovat, että he voivat palvoa muita Allahin rinnalla?

Shahadan yhdeksäs ehto on se, että Muslimi elää Shahadan mukaan kunnes kuolee. Näin on pakko käydä haluat Shahadan tarkoittavan sinulle jotain Tuonpuoleisessa. Et voi elää vain sen varassa mitä olet tehnyt menneisyydessä. Ei, totisesti Shahadan tulee olla julistuksesi kunnes kuolet. Profeetta sanoi: “Mies käyttää paljon aikaa tehden Paratiisin ihmisten tekoja ja sitten hän päättää tekonsa Helvetin ihmisten teoilla. Ja mies käyttää paljon aikaa tehden Helvetin ihmisten tekoja ja sitten hän päättä tekonsa Paratiisin ihmisten teoilla.” (Keränneet al-Bukhari ja Muslim)

Toisessa Hadithissa Profeetta sanoi: “Hänen kauttansa, jonka lisäksi ei ole muuta Jumalaa, ykse teistä tekee Paratiisin ihmisten tekoja kunnes hänen ja sen välissä on vain kädenmitta ja sitten Kirja (kohtalo) ottaa hänet omakseen ja hän tekee Helvetin ihmisten tekoja ja astuu siihen.” (Kerännyt al-Bukhari ja Muslim)

Ja Allah sanoo Koraanissa: ”Oi te, jotka uskotte! Olkaa hurskaita Allahille, niin kuin teidän tulisi olla hurskaita, älkääkä kuolko kuin muslimeina.” (Surah ali Imran 3:102)

Nämä siis olivat Shahadan ehdot. Ne ovat Shahadan ominaisuuksia joita meistä jokaisen tulisi etsiä itsestämme ja kysyä ”Tapaako oma Shahadan todistukseni nämä vaatimukset? Onko minulla tarpeeksi tietoa Shahadasta ja siitä mitä se edustaa? Onko minulla varmuus Shahadasta ja sen todenmukaisuudesta ilman pienintäkään epäilystä? Olenko hyväksynyt Shahadan täysin sydämessäni? Olenko valmis alistumaan kaikkiin siitä seuraaviin käskyihin ja kieltoihin? Sanonko minä sen vilpittömästi, rehellisesti ja rakkaudesta Allahiin? Sanonko sen pohjautuen siihen, mitä se TODELLA tarkoittaa? Kiellänkö kaikki väärät palvonnan kohteet? Olenko valmis elämään tämän todistuksen mukaan koko loppuelämäni?…”

Näitä kysymyksiä meidän tulisi esittää itselemme nyt, ennen kuin tapaamme Allahin. Jos Allah niin tahtoo, tulemme löytämään kaikki oikeat vastaukset niihin. Tai, jos me huomaamme Shahadassamme puutteita, niin me voimme työskennellä poistaaksemme tuon puutteen. Niin että, Allahin Armon kautta, Tuonpuoleisessa Shahadamme ”Todistan ettei ole ketään palvomisen arvoista kuin Allah ja Muhammad on Hänen palvelijansa ja Sanansaattajansa”, tulee olemaan avaimemme Paratiisiin ja Paratiisin portit tulevat lennähtämään auki meille ja me voimme elää loputtomasti Paratiisin ihanuuksissa, Allahin ollessa meihin tyytyväinen.